Että olisi joku

”Että olisi joku,
jonka eteen voisi tulla
viisi vuotta vanhassa
virttyneessä aamutakissa
kukkiva finni
saunapaljaalla poskella.
Siniset papiljotit hiuksissa.
Että olisi joku,
joka ei nauraisi pois.

Että olisi joku,
jonka vuoteessa voisi lojua,
sairaana ja hikisenä,
kurkkukipuisena, kuumessa,
rättiloppuna ja rähmä silmässä,
päänsäryssä
pitkällisen pikkujoulun jälkeen.

Että olisi joku,
jolle voisi puhua
sekavasti solkaten,
jäsentämättä, järkeilemättä,
hitaasti ja toivottoman
turhanpäiväisiä,
äkäisesti äyskien
rankan päivän iltana.
Että olisi joku,
joka ymmärtäisi yhä.

Että olisi joku,
jonka vieressä voisi vaieta,
vaieta viikon, tai ehkä vuoden,
ellei ilmenisi
mainittavaa sanomista,
eikä hän silti katsoisi ulos.

Että olisi joku,
joka välittäisi niin.”

Tämän runon olen leikannut talteen joskus pahimpien teinihormonien höyryissä ja täydestä sydämestäni yhtynyt tuntemattoman runoilijan toiveisiin.

Elämä on tuonut tielleni tällaisia ihmisiä enemmän kuin yhden.

Kiitos teille.