Haloo, kuka siellä?

Inkaliljoja blogin mokailumuistojen puheluepisodi pulpautti pintaan pari omaa esimerkkiä puhelinpöhköilyistä…

1)Työpaikallani vallitsi hieman holtiton ilmapiiri ja yleinen pelleily&jekuttaminen oli jokapäiväistä, joten kun puhelimeni soi ja linjan toisessa päässä puhui todella (epäilyttävän) möreä-ääninen mies keskustelumme eteni seuraavasti:

”täällä Konstaapeli XX, puhunko nyt korvauskäsittelijä Y:lle?”
”no päivääpäivää herrasetäkonstaapeli, kylläpä olettekin kovasti onnekas, kun juuri oikealle henkilölle puhelunne osui. Mikäs se painaa Herra Konstaapelin mieltä tänään?”
”Anteeksi?”
”Juu ei mitään hätää, Herra Konstaapeli avautuu ihan rauhassa, onko rosvot olleet ilkeitä ja vieneet pumpumpyssyn vai peräti piipaa-autoko on anastettu. Voit kertoa minulle ihan kaiken, minä kuuntelen ja laitetaan korvaukset tulemaan, onko toiveita summista vai maksanko ihan summamutikassa!”
”Onko tämä joku pilapuhelu? Kenen kanssa minä oikein puhun? Mitä ihmettä? Mitä tämä tarkoittaa?”
”….anteeksi kuka siellä soittaakaan?”
”KONSTAAPELI XX,  Joensuun poliisitalolta. Kenen kanssa minä puhun?”
”ANTEEKSI KAMALASTI! Minäluulinettätyökaveritpelleileeapuaenminätarkoittanutmitäänolentosipahoillanikuinkavoinauttaa…”
Tästä puhelusta keskusteltiin sitten esimiehenkin kanssa….

Viisastuinko tuosta? Hahahahhaha

2)Näpyttelen kännykkään puolison veljen numeroa kysyäkseni onko hän tulossa meille sinä päivänä, puhelimeen vastataan pian:

”Hippi”
”HIPPI! Mitäpä hippi puuhaa lauantaipäivänä, huonosti kuuluu?
”autolla tässä ajelen”
”Mitä helvettiä, eihän sulla oo edes ajokorttia! Nyt perkele hippi pois ratintakaa, hyppää bussiin ja raahaa se perseesi tänne”
”öh-kröh-öh-urgh”
”No mikä sulle nyt tuli?”
”Anteeksi kuka minulle soittaa?”
”No A. tietysti, mitä sie pelleilet?”
”Anteeksi, en tunne ketään sen nimistä.”
KLIK, puhelu katkeaa.
Hämmentyneenä tarkistin numeron ja se ei todellakaan ollut lankomiehen. Eniro kertoi, että soittamani numeron omisti oikeasti Herra Hippi.

3)Poltot alkoivat nasakoina puoli kahden aikaan aamulla ja lupaukseni mukaan soitin isälleni, että nyt hopihopi autoon ja aja hakemaan äiti ja tulkaa Tampereelle. Olivat lupautuneet esikoisen vahdiksi juniorin synnytyksen aikaan.

”öhhh…”
”NYT SE SYNTYY!!”
”ÖHHH????”
”HERÄÄ PAHVI JA LÄHDE TULEMAAN; POLTOT ALKOIVAT; NYT SE SYNTYY”
”….mikä syntyy, missä, mitä, kuka, milloin?”
”anteeksi kuka siellä on….”
”XX”
”VÄÄRÄ NUMERO!”
KLIK, puhelu katkesi.
Miesparka, liekö sai enää nukuttua sinä yönä.