Joka vuosi sama juttu

Joulupäivän iltaan jaksoin tänä vuonna.

Makoilua, kirjojen lukemista, suklaata, jouluruokia ja kyljen kääntämistä kun makaava puoli alkoi puutua.

Illalla oli jo päästävä piiiiitkälle kävelylle.

Vastaan ei tullut kuin kolme ihmistä, kaikilla koira jolkottelemassa pientareella. Minulla vieressä kulki mies, aika jääräpäisesti sekin kyllä osasi vastaan harata kun yritin aina valita sen vielä vähän pidemmän reitin.

Tänään onneksi hypätään autoon ja hurautetaan vanhemmilleni, minne myös veljeni perheineen saapuu. Luvassa paljon meteliä ja häsellystä. Ihanaa.

PS: Miksikähän minä, joka syön kaikista vähiten suklaata perheessämme sain eniten sitä lahjaksi vastaanottaa?