Joskus

kun koti kaikuu latautunutta hiljaisuutta ja toisen mykkä, leveä selkä hohkaa kylmää ja torjuntaa, haaveilen yksinäisyydestä.

Haaveilen siitä kuinka

• kenenkään toisen jurmotus ei vie happea sisätiloista vaan huoneet ovat raikkaita ja valoisia, energiaa täynnä
• kotona on aina siistiä
• olohuoneen ja keittiö pöytä tai makuuhuoneen sänky eivät ole täynnä talouspaperin palasia (mihin ihmeeseen niitä sitten onkaan tarvittu)
• tiskipöydällä ei ole viittä kahvikuppia, vaikka astianpesukoneessa (ihan siinä vieressä) on tyhjää
• kirjahyllyssä ei makoile villasukkapari tai kaksikin
• sisäeteisen lattialla ei nökötä matkalaukku orpona, vaikka matkasta on kulunut jo viikko
• ulkoeteisen kenkäkaapin oven avausta ei estä edessä lotjottava 44 numeron kenkäpari
• voin laittaa oman takkini siihen paksuun puuhengariin, ilman että minuutin päästä joku suurieleisesti ja -äänisesti ilmoittaa juuri sen hengarin olevan HÄNEN takilleen varattu
• kodin äänimaailmaa ei hallitse jatkuva ähinä, ryystäminen ja rapsutus (joku aina jumissa, kahvi pitää juoda polttavan kuumana ja ninpä, atooppinen iho kutisee, minkäs teet)
• jääkaapissa ei ole tyhjiä leikkele- tai leviterasioita, vaan ne päätyvät tyhjennyttyään roskiin
• biojätteet eivät päädy sekajätteisiin

Haaveilen siitä kuinka määrittäisin olemiseni, elämiseni ja menemiseni vain omien halujeni ja tarpeitteni mukaan, ilman kompromisseja.

Sitten mieleeni nousee kuvia hetkistä, kun

• pahaa mieltäni itkiessäni joku tulee ja kietoo isoon ja lämpimään syliinsä
• herään kahvintuoksuun ja silmäni avatessa joku istuu sängyllä aamiaistarjottimen kanssa
• joku heittää röökiaskin roskiin ja toteaa, että ”se on siinä, en mie halua vauvan edessä polttaa”
• makaan sairaalasängyssä ja joku pitää pientä rääpälettä sylissään kyynelten valuessa silmistä ja kuiskaa minulle ”kiitos”
• kävelen ympyrää olohuoneessa itkevä vauvan sylissäni, joku tulee töistä, ojentaa takin ja käskee kahville kavereiden kanssa ”kyllä mie hoidan tämän”
• joku hoitaa isosiskon ja uuden vauvan vaipanvaihdot ja leikittämisen, tuo teetä sohvalle, hieroo jalkoja ja selkää, tekee ruokaa ja siivoaa
• allekirjoitetaan kauppakirja uudesta kodista, joku on hoitanut asiat siihen malliin, että voimme muuttaa takaisin kotiseudulle, koska minä sinne kaipaan
• Joku ottaa pari asiakasta lisää,  että voin jäädä kotiin ja hoitaa tenavia niin kauan kuin haluan: ” kyllä me selvitään”
• Minä lähden ystävättären luo ulkomaille, joku vilkuttaa kentällä lapset vierellään, ”pidä hauskaa ja kerro terkkuja, kyllä me pärjätään”
• ajan itseni kaljuksi ja joku purskahtaa nauruun ja toteaa, että onneksi ei ole homofobinen, koska näytän ihan mieheltä
• joku tekee U-käännöksen, kun lomareissulla nään ohivilahtavan ”kotikirppis”-kyltin ja lähtee mukaan sitä kiertämään
• reissusta tullessaan joku pudottaa syliin paketin, josta paljastuu ihanin mekko/hame/alusasu ikinä: ”ajattelin sinua kun näin tuon”
• joku vie yllärinä ulos syömään ja katsoo kauneimmaksi ja ihanimmaksi ihmiseksi vielä 20 vuoden yhteiselon jälkeenkin
• sudenhetkenä itse herättyään, joku siirtyy olohuoneeseen ja sulkee makuuhuoneen oven, että minä saisin vielä uniani jatkaa

Eiköhän me tästäkin solmusta taas selvitä.