Maaliskuun kirjat
Esa Mäkinen: Totuuskuutio
Totuuskuutiossa viehätti uskottavasti kirjoitettu tulevaisuuskuva :kaiken kattava Celsius muuntaa maailman ja elämän julkisivun vallanpitäjiä miellyttäväksi. Jo nykypäivänäkin ”todellisuutta” mediassa muokataan ja historiaakin uusiksi kirjoitetaan kulloistakin valtiojärjestelmää miellyttäväksi, joten onko kirjan fantasia huomisen faktaa? Mitä tapahtuu kun yhdelle todellisuuden muokkaajalle tapahtuu omassa elämässä sellaista, minkä vallanpitäjät kokevat salattavaksi?
Sujuvasti ja ajatuksiaherättävästi kirjoitettu esikoinen.
Hanna Tuuri: Ranta
Rakastan Irlantia. Kun kiemurainen tarina kolmesta lapsuudenystävästä saa kehyksikseen Irlannin luonnon, maisemat ja muinaiset tarut ja antaa välähdyksiä Irlannin kiertolaisten elämästä olin onnesta sykkyrällä kaikkien kirjan 285 sivun lukemisen ajan.
Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta
Hyppy 60- ja 70-luvun maailmaan, missä päähenkilöiden elämänkaaren kulkua kattaa teatterin maailma. Hyvin kuvattuja ihmisiä, joiden persoonat avautuivat hienosti ja jotka miellyttivät ja ärsyttivät valinnoillaan sekä käytöksellään todentuntuisesti. Loppuratkaisu taipui hieman lällyhköksi, mutta onneksi siinäkään ei ”menty liian pitkälle” ja kirjasta jäi hyvä fiilis.
Carl-Johan Vallgren: Varjopoika
Jälleen on sveamamman sylistä löytynyt yksi viihdyttävä dekkarikirjailija. Varjopoikaa on hypetetty jo useammalla foorumilla, mutta itselleni kirja jätti pikkaisen tyhjän olon. Lukukokemus oli kyllä miellyttävä ja teksti vei mukanaan, mutta takaraivossa kyti ajatus, että kirja oli niin maan perusteellisen laskelmoitu kokonaisuus. Resepti on moneenkertaan testattu ja hienosäädetty lähes tylsyyteen asti, kaikki osaset ovat kohdallaan ja kirja viihdyttää, mutta…
Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua
Olen tykännyt Nuotion Pii Marin-kirjoista ja mutta jotenkin tämä ”keski-ikäisten rakkaustarina” ei sytyttänyt. Vaikka periaatteessa olen juuri tämän kirjan kohdeyleisön ikäinen naishenkilö, niin en tuntenut minkäänlaisia vertaistuntemuksia kirjan henkilöihin. Pyrkimyksessään kuvata oikeata elämää, heitti ainakin minun kohdallani aivan risukkoon.
Höttöä sadepäivän ratoksi suklaalevyn kanssa nautittavaksi.
Kirjan vuoden haastelistalta eivät nämä opukset kuittaa ainoatakaan kohtaa 🙂