Mie en haista mitään!
Mies valutti tuoreita kahvipapuja kahvimyllyyn ja minä istuin keittiönpöydän ääressä Maslovin ilmiön kourissa
”tuoretta kahvia, kohta tuoretta kahvia, kahvia…”
Yht´äkkiä tajusin, että en haista yhtikäs mitään. Nenääni ei leiju huumaavaa kahvintuoksua, eikä pöydällä edessäni olevasta yrttiruukusta sekoitu siihen mintun ja basilikan vivahdetta.
Tempaisin kahvinpapupussin käteeni ja työnsin puoli päätä sisään: ei mitään.
Riivin yrttiruukusta kourallisen minttua, basilikaa ja kirveliä, möyhensin lehtiä nyrkissäni ja nuuskaisin: ei mitään.
Ryntäys kylppäriin ja kaapista se kaikista voimakkain parfyymi (YSL- Opium), suihkaus ranteeseen ja syvä hengitys: EI MITÄÄN!
Minä en haista mitään!
Viikonloppuna jo ihmettelin, kun kaikki ruoat maistuivat jotenkin valjuille, mutta ajattelin yleisesti huonon olon tekevän tepposiaan. Mutta kai ne valjuille maistuivat kun hajuaisti on jäissä.
Google kertoi seuraavaa: Hajuaistin menetys voi tapahtua esimerkiksi aivotärähdyksen ja käytännössä usein takaraivolleen kaatumisen seurauksena. Kaatumisen aiheuttamana aivot voivat ”heilahtaa”, jolloin kallon etuosasta työntyvä hento hajuaistimen hermo voi vaurioitua tai jopa katketa.
En uskalla edes ajatella skenaariota missä se hermonperkele on katkipoikkipalasina.
Kahvi!
Keväiset lehmukset!
Syksyn maatuvat lehdet!
Joulu tuoksuparaateineen: piparit, hyasintit, kuusi ja miljoona muuta ihanaa tuoksua!
APUA!