Muistojen biisejä II

Kylmä ja sateinen aamu sai kaivelemaan kirjaimellisesti levy-hyllyä. Vinyyli toisensa jälkeen pääsi pitkästä aikaa neulan hyväiltäväksi ja kaiuttimet saivat päästellä täysillä kun muu perhe on mökillä 😉

 Popedan Pitkä kuuma kesä  vie kesään -85. Olin valmistunut merkonomiksi, päättänyt kolme vuotta kestäneen seurustelusuhteen ja kesä tuntui aukeavan loputtomana edessäni. Kaveriporukan kanssa ajettiin avoautolla ympäri Suomea, kierrettiin festivaaleja ja vain Elettiin isolla eellä. Poikaporukan ainoana naisena oli olo kuin prinsessalla vaikka useimmiten olinkin vain ”one of the boys”. Tietyissä tilanteissa ylle vedetty minimekko ja korkkarit muuttivat poikaporukan joukoksi henkivartijoita joita pitivät huolen ettei kukaan lähestynyt liian röyhkeästi tai käyttäytynyt törkeäksi. Kilometrit vilisivät, aurinko paistoi, nauru ja viini virtasivat, musiikki ja aurinko kattoivat kaiken.

Motörheadin No sleep ’till Hammersmith mylvii hämärässä kesäyössä vuonna 2000. Istun yksin pihassamme ja juon raakaa whiskyä, yritän hymyillä mutta kyyneleet valuvat silmistäni vaikka kuinka niitä yritän hillitä.
Koska minähän lupasin.
Olen juuri saanut tiedon rakkaan ystäväni kuolemasta ja juuri nyt, toisella paikkakunnalla ystäväni puhelimen päässä tekee juuri niinkuin minä, istuu yössä , kuuntelee Motörheadia ja juo whiskyä. 
Koska hänkin lupasi.
Kesällä -85 festarin yössä istuimme ja puhuimme kuolemasta – ystävämme sanoi että hän haluaa, että hänen kuollessaan me nostamme whiskylasin ja skoolaamme hänen muistolleen Motörheadin soidessa – ja hymyillen muistelemme juuri kuluvaa hetkeä.
Me lupasimme. 

En ollut mitenkään Maarit-fani, mutta kun oma tyttäreni syntyi ja jostain kuulin biisin Lainaa vain se iski lujaa ja syvälle sydämeeni. En vieläkään pysty sitä kuuntelemaan ilman että muutaman kyyneleen tirautan ja esim. autoillessa onkin pakko sulkea radio, jos se sattuu soimaan. Ajaisin kyllä nyyhkyttäessäni kolarin! Jostain syystä laulu ”kuuluu” tyttärelleni ja soitankin sitä usein juuri hänen syntymäpäivinään..taitaa raukka itse olla ihan puutunut koko esitykseen. Jostain hölmöstä syystä kannan enemmän huolta juuri tyttären aikuisuudesta, koska hän on osoittautunut niin herkäksi ja helposti satutettavaksi, pikkuveljensä on perinyt äitinsä kovan pään ja sisukkuuden, pienet töyssyt eivät horjuta hänen kulkuaan. Vaikeinta se kuitenkin molempien suhteen on ymmärtää juuri tuo, että lainassa he vain ovat minulla ennenkuin omaan elämäänsä siirtyvät.