Juhlimisesta

IMG_7906.jpg

Milloin juhlimisesta tuli synonyymi sanalle juominen?

Vapun juhlimiseen tarvitaan shampanjaa tai vähintään kuoharia, puhumattakaan mäyräkoiralaumasta ja siiderisisseistä.
Äitienpäivänä heti aamusta shampanjaa, lounaalla pitää myös olla jotain hyvää viiniä ja illalla parit drinkit.
Kevään valmistujaisissa pitää olla boolia ja taas sitä kuplajuomaa.
Mitä on juhannus ilman kurkunkostuketta!
Isänpäivälahjaksi tietysti konjakkia tai whiskyä.
Jouluviinin valinta se vasta miettimistä vaatiikiin, snapsit ja totit siihen päälle.
Ja herrahyvävarjele – Uusi Vuosi ilman kuohuvaa ja muita iloliemiä, eihän sellaista voi edes kuvitella.

Synttärit, nimpparit, kesän alottajaiset, rippijuhliat, ristiäiset, kesän lopettajaiset, pikkujoulut, festarit, kyläjuhlat ja muut kissanristiäiset – AINA löytyy joku pippalo, missä kurkusta kaadetaan ilolientä potkua antamaan.

Sain osakseni kummastelevia kysymyksiä muutamilta vierailta, kun muutama vuosi takaperin en tarjonnut teinien rippijuhlissa kuohuviiniä. Ihan ilman mitään uskonnollisa hymistelyjä ei mielestäni kuplajuoman tarvitse olla alkoholipitoista – juhlittava sankari kun nyt oli kuitenkin 15vee ja jos en halua hänen ”viinaa” juovan vielä  muutenkaan, niin en sitä tarjolle laita hänen juhlissaankaan. Skoolasimme herukanlehtijuomalla ja hauskaa oli juhlien jatkoillakin, ihan selvinpäin (sillä porukalla, joka ei paennut keskustan terasseille).

Kalenterin mukaan juomisen olen itse mielenosoituksellisesti lopettanut jo ikuisuus sitten, mutta silti tuo tapajuopottelun piiri pyörii ympärilläni koko ajan ja huomaan ärsyyntyväni siitä aina vain enenevässä määrin.
En nyt ala jeesustelemaan – tykkään kuohuviinistä, viinistä ja siideristä, vedän lärvit joskus kun oikein siltä tuntuu ja nautin siitä
kuplivasta nousuhumalan tunteesta, minkä aikana velat muuttuu saataviksi ja Vi***maiset ihmiset enkeleiksi 😉

Mutta missä on se kepeä hauskanpito ilman alkoholin litkimistä? Onko ihmiskunta kadottanut taitonsa olla sosiaalinen, nauraa, hassutella ja tehdä hulluja asioita, tutustua vieraisiin kanssakulkijoihin tai nauttia festareista ilman että estot ja arjen rajoitteen on poistettu ensin tarvittavalla määrällä promilleja?

Onko todellakin niin, että ”ilo ilman viinaa on teeskentelyä”?

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään

Kakkuöverit

Meillä avataan merkkipäivät aamiaisella vuoteeseen ja lupasin illalla nukkua ainakin puoli kahdeksaan, mutta minkäs teet kun heräät tikkapirteänä kuudelta? Aikani pyöriskelin sängyssä ja lopulta nykäisin miehen hereille, että kahvia kiitos, mee nykimään teinit hereille.

Pian siristelinkin silmiäni kolmikon epävireisen hoilauksen säestämänä ja sain eteeni aamupalatarjottimen. Teinihippi oli väsännyt Äitienpäiväkortin tietokoneella ja kahvikupin vieressä lepäsi Alice Munroen novellikokoelma – mieluinen yllätys, koska olin juuri hipeltänyt kyseistä kirjaa kauppareissulla raaskimatta sitä kuitenkaan ostaa.

IMG_6667.jpg

 Tytär oli leiponun Japanilaisen mansikkakakun, joka olikin täydellisesti minun makuuni, eli raikas ilman liikaa makeutta. Kakku oli vieläpä pienehkö, niin että se saatiin syötyä päivän mittaan loppuun, vaikka ohjelmassa oli kakkukahvittelua niin oman kuin miehenkin äidin luona. Äitienpäivä onkin varsinainen mässäilysunnuntai näine vierailuineen…

IMG_6671.jpg

Japanilaisteema jatkui päivällisenkin suhteen. Toivomuksestani tytär valmisti sushia, jonka edellisestä syömisestä onkin menny jo aikaa koska minä ja tytär olemme ainoat, joiden mielestä se on suuren suurta herkkua. Perheen miesväki ei näistä herkkupaloista perusta ja he söivät pizzaburgerit (hävetkööt!).

No jäipähän meille enemmän.

IMG_6717.jpg

Päivän kruunasi auringonpaiste, jonka ansiosta saatoin möyriä puutarhassa ja lueskella loppuun kesken jääneen Jussi Adler-Olsenin Pullopostia-opuksen.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe