Minua ei pätkääkään kiinnosta rääkätä itseäni mihinkään Miss Menopause fitness-kisoihin ja ihminen on mielestäni bikinikunnossa silloin kun kyseiset vermeet yllensä kiskoo.

Olen taulukoiden mukaan ihannepainoinen ja vaatekaappieni sisältö mahtuu päälleni muutamaa teinivuosilta säilytettyä kuriositeettiä mukaanlukematta. 
Mutta.
Minulla on itsestäni tietyn kokoinen omakuva ja kun sen ääriviivat alkavat hämärtyä, alan minä voida huonosti. Ja nyt kiikutaan sillä rajalla aika uhkarohkeasti.

Menopaussi-Monsterin riehuttua päässäni ja näin ollen myös kotonamme jonkin aikaa, uskaltauduin viime syksynä  aloittamaan hormonikorvaushoidon lokakuussa ja extra estrogeenin vaikutukset tasauttivatkin päätäni siihen malliin, että elo oman pääni sisällä ja ympärilläni helpottui kummasti.
Koska olen Natsimutsin lisäksi olosuhteiden pakosta myös RuokavalioRommel uskoin etten estrogeenin vaikutuksesta lihoisi, vaikka se sivuvaikutuksena jokapaikassa mainittiinkin.  Kuluneet puoli vuotta ovat todistaneet minun olleen väärässä.
Alkuun selittelin hidasta painon hiipimistä vatsaongelmilla, leikkauksella ja sen jälkeisellä pakollisella rauhallisesti ottamisella, mutta nyt kun olen voinut palata lähes normaaliin elämään ei noitakaan voi enää keppihevosina käyttää.

Paino siis nousee, puolessa vuodessa olen lihonut 3.2 kiloa. Myös vartalonmallini on muuttunut: vyötärö paksuuntuu ja minulle on kasvanut ”kupu”. Oikein oppikirjakamaa, jos lukee noita estrogeenin käyttäjien käyttäjäkokemuksia.

Ylipainoinen en ole vieläkään, siihen on taulukoiden mukaan matkaa vielä monta monituista kiloa, mutta oman hyvän olon painoni olen ylittänyt ja vartaloni ei enää tunnu omalle. Vierastan tasapaksuistuvaa runkoani koska olen aina omannut kapean vyötärön ja näin ollen vaatevarastonikin on sen mukaisesti hankittu.
Koetapa siinä kantaa tyköistuvan mallista takkia/paitaa/mekkoa kun yht´äkkiä se vyötärö onkin paisunut senttitolkulla. Ei tunnu eikä näytä hyvälle.

Mitä sitten voisin tehdä? Elän viikot n. 1600 kalorin päiväenergialla, paljon kasviksia, kalaa, ruisleipää & hedelmiä. Perjantaisin nautiskelen kebabin ja ehkä viiniä & juustoja. Leikkauksesta tervehdyttyäni liikun päivittäin ja kontrollin jälkeen olen saanut luvan aloittaa punttien kanssa ähertämisen taas varovasti. Puntteilulla en tähtää ylhäällä mainittuihin fitness-mittoihin vaan yksinkertaisesti lisään tulevaisuuden luustonkestävyyttä ja yleistä liikkuvuutta. Fyssarini pelotteli minut puolikuoliaaksi kertomuksilla kuinka heti nelikymppisen täytyttyä varsinkin naisten lihakset suorastaan haihtuvat ilmaan ja mikäli haluan vielä kuusikymppisenä riekkua metsässä tai festareilla niin lihas- ja liikuntakunnon ylläpidon on alettava NYT.
Kilttinä tyttönä tottelen 😉

Mutta asiaan.
En HALUA elää loppuelämääni jollain 900 kalorin kitudieetillä ja kytätä jokaikistä suupalaani, mutta en myöskään halua muuttua puluvatsaiseksi mummeliksi joka kulkee telttaleninki tai A-linjainen halatti hulmuten maailman turuilla.
Jos lopetan Estrogeenin muutun kenties takaisin Hirviöksi ja sitten ei kenelläkään ole kivaa.

Onko olemassa kolmatta vaihtoehtoa??