Debyyttini Norjan televisioon on nyt kuvattu.

Tapasin eilen iltapäivällä toimittajan ja kuvaajan ja hetken jaettuamme ajatuksia ja visioita päivän ohjelmasta läksimme samointein kuvaamaan.
Suunnitelmat muuttuivat heti alkuunsa ja sen sijaan että olisimme kiertäneen kotikaupungissani, ajoimmekin kisakunnan keskustaan – miekkosten ilme oli sanoinkuvaamaton kun ajoimme ”keskustaan” ja esittelin että tässäpä tämä, 500 metriä risteyksestä oikeaan ja 900 metriä vasemmalle. Nauroin itseni tärviölle kun he nikottelivat näkemäänsä.

Mutta eipä hätää, jalkauduimme kunnantalon eteen ja kuvasimme pätkän sieltä ja pätkän täältä, sain höpötellä tajunnanvirtatekniikalla ihan mitä mieleeni tuli, mitä nyt toimittaja väliin heitti toiveita kommenttien suunnasta. Jutut menivät varsin humoristisiksi ja nauru raikui kameran molemmin puolin.
Kuvasimme muutaman ”syvällisemmänkin” pätkän, missä pohdin toimittajan kanssa mm. saunan merkitystä Suomalaisille sekä puhuimme luonnosta, ihmisistä ja minun omasta valinnastani palata tänne susirajalle.
Kolmen tunnin jälkeen homma oli paketissa.

Sain lupauksen, että kun kuvamateriaali on editoitu, saan sen nähdä, mutta enpä tiedä…vaikka olen tottunut kuulemaan oman ääneni äänentoiston kautta on itsensä näkeminen ”filmillä” ihan eri tason sietämistä vaativa asia!

Silti – kyllä oli KIVAA!