Miesten jutut
Kahvi- ja lounastauot ovat todellakin erilaisia verrattuna ”edellisen elämäni” työpaikkoihin.
Aiemmissa, selkeästi naisvoittoisissa ympyröissä pöytään on nostettu salaattirasioita ja sievästi valmisteltuja eväsboxeja, keskustelu on pomppinut asiasta toiseen ja aiheet pyörineet naistenlehtien jutuissa, perheasioissa, sisustamisessa, politiikassa, tv-ohjelmissa, elokuvissa, lääkäreissä, kampaajissa ja mitä nyt ikinä kullekin on eteen tullut. Koskaan ei ole voinut ennakoida mikä juuri tänään on se eniten keskustelua aiheuttava juttu. Joku on saattanut lakata kynsiään, toinen parannella meikkiään tai lukea vaikka kirjaa. Ainakin yksi on pohtinut, että pitäisi kyllä jättää tämäkin keksi syömättä kun on tullut lihottua ja sitten on puhuttu laihduttamisesta.
Nyt pöydän ääreen istahtavat seuralaiseni syövät mitä sattuu, kunhan sitä on runsaasti. Ja vähän leipää päälle. Lähes joka päivä pöydässä on munkkeja, pullaa, keksejä tai marjapiirakkaa ja kaikki uppoaa halukkaisiin suihin. Eikä yhdellekkään miehistä tulisi edes mieleen pohtia, josko tuo tai tämä muru munkkipossusta nyt takertuu laardina lanteille tai pyöristää vatsaa. Ei takerru eikä pyöristä, sillä työ näköjään pitää huolen siitä että jokaikinen kalori kuluu päivän mittaan. (Toisin kuin minulla. Jos erheytyisin kahvipöydän päivittäisiä herkkuja napostelemaan, saisivat siirrellä minua trukin avulla ikkunoista kun en ovista sopisi kulkemaan).
No, parempi kuulema vain, etten syö, jääpähän enemmän heille.
Riippuen ryhmän kokoonpanosta jutut pöydän ääressä vaihtelevat. Jos porukan nuorin asentaja ei ole paikalla puhutaan melko lailla perusjorinoita – mitä on luettu lehdistä, vähän ympäripyöreitä omista tekemisistä, säästä ja vaikka lomasuunnitelmista.
Mutta kun nuorin asentaja istahtaa seuraan, muuttuu koko mieskööri ”teineiksi”. Jutut koostuvat autoista, kaljanjuontireissuista, toinen toistaan yllyttävimmistä tarinoista ja erilaisista seikkailusepustuksista. Sekaan heitetään muutama ajatus hallissa olevista koneista, keskeneräisistä töistä, kotona olevista autoista tai sitten tarinoita kaljan/viinan juonnista. Ja sanoinko jo että kaljanjuonnista.
Minua oikeasti naurattaa tuo ryhmäuhoilu. Jokainen hemmoista on kahden-/kolmenkesken hiljaisehko, asialinen tyyppi, mutta kun koko kööri on kasassa, on välillä olo kuin istuisi keskellä suomalaista sketsiä. Bensa käryää, renkaat ulvahtelevat ja jano on kova.
Testosteroni tupruaa ja kai se on jonkinlaista nokkimisjärjestyksen ylläpitoa, tuo ”show” mitä pöydässä päivittäin pidetään, tai esitystä uudelle (+ ainoalle) naisihmiselle firmassa.
Pariin otteeseen miehet ovat selkeäsi yrittäneen saada minua tuntemaan oloani vaivautuneeksi tai noloksi vähän härskimmillä jutuilla, mutta kun olen vain heittänyt löylyä kiukaalle ja pistänyt jutut puolta pahemmiksi, on sen tyylinen nokittelu jo nyt jäänyt pois. Totesinkin toisella viikolla jo, että ihan turha yrittää saada minua nolostumaan tai ällöttymään millään jutuilla, sen kisan häviätte 6-0, sen verran pahasuisesta suvusta olen peräisin…ja vaikka yksi miekkosista uhkasi ottavansa haasteen vastaan, on ainakin näiden ensimmäisten viikkojen anti ollut lepsunpuoleista 😉
Koen miesten juttujen reteyden ja rentouden virkistäväksi ja kun päivät on heittänyt rouheampaa herjaa miesporukassa, ne ”tyttöjen jutut” sokeroivat suuta ihan erilailla kuin ennen 😉
Vive la difference!
