A)Täällä susirajalla on talvella lunta ihan siihen malliin, että usein soi päässä vanha joululaulu ”on hanget korkeat nietokset..”.
B) Minä rakastan lumitöiden tekemistä, kolaamista ja lapiointia yli kaiken. Mieluumin huhkin pihalla kuin punttisalilla!

Mutta.

Elämä pudottelee pieniä haasteita eteen, etteivät liian helpoksi asiat käviksi ja riemurallilla kolaamisia saisi  hoidella. 
Ensiksikin minulla on nivelpsoriasis, joka ehti ennen diagnosointia tehdä tuhoja siellä sun täällä. Ne tuhot pitävät huolen siitä että esim. juuri rakastamani lumityöt vaativat onnistuakseen pienen kolan & lapion sekä loivat penkat. Toistan: loivat penkat.
Toiseksi, tämän kevään spesiaalihaasteena on ollut vatsaleikkauksen asettamat rajoitteet tekemisen tahdissa ja voimassa, joten lapio on entisestään keventynyt ja penkat loiventuneet. Toistan tässäkin: penkat loiventuneet.

Eihän se mitään kun rajoituksensa tietää ja toimii niiden mukaan.

Paitsi että.

Pasi.

Pasi on liuhupartainen traktorimies joka kaasuttelee milloin auran ja milloin kauhan kanssa kadullamme ja hoitaa lumensiirtoa vauhdilla ja parta lepattaen. Mukava mies, ei siinä mitään, mutta kun Pasi otti ja rykäisi kauhallaan juuri minun loivat penkkani MountEverestiksi.
Jäi lumityöt tekemättä. Naapuri puski yhteisen ajoväylän lumet siihen vuoren juurelle ja meidän ajotiemme pyry pyryltä senkun kapeni  kapenemistaan.

Pariin otteeseen hilpasin pihalle kun kuulin Pasin traktoreineen lähestyvän ja iloisesti hymyillen ja vilkutellen osoittelin lumivuorta ja miimikoin siirtoa osoitellen kadun toisella puolen olevaa tyhjää kenttää. Ilmekään ei miekkosella värähtänyt, ehkä hän vähän kovemmalla kaasulla ohitti pihan.
Pistinpä miehen asialle, ihan pyytämällä pyytämään, että siirrätkö pois tuon kasaamasi keon tuosta etupihaltamme. Mutta Pasipa oli todennut, että ”njääh, ylimäärästä työtä, mjääh…”. Eikä vuori siirtynyt mihinkään.

Viime viikolla minä otin järeämmät työkalut käyttöön ja soitin teknisen viraston päivystykseen, jossa Pasin (tässä vaiheessa selvisi että liehuparta on nimeltään Pasi) esimies tiesi heti kenestä kyse oli kun kommenttinsa kerroin. Esimies lupasi hoitaa asian ja iloisena toivottelin aurinkoista kevättä!
Heti seuraavana aamuna päristeli tuttu traktori kadulla kauha tanassa, mutta ei, ei kadonnut lumivuori.
Torstaina satoi lunta niin ettei ikkunasta ulos nähnyt ja kun päivystysnumero ei vastannut, laitoin sähköpostilla ärtyneen viestin teknisen viraston palautepostiin.

Tänään puoleltapäivin Pasi ilmestyi traktoreineen kadullemme ja vuori sai viimeinkin kyytiä, valitettavasti kyytiä sai myös lumen alla oleva nurmikko. Isoimmat pintapläntit Pasi asetteli paikoilleen, mutta hiukkasen epäilen, etteivät paakut enää kiinni ottaannu…

Että Pasille terkkuja: tulepa keväällä pihahommiin kevyemmällä kosketuksella 😉