Tiltu kirjoitti postauksessaan muistoista, joita musiikki nostaa pintaan ja sai aikaan varsin sykähdyttävän musiikkitulvan päässäni.

Myös minulle musiikki on muotoutunut päiväkirjamaiseksi:  jokaiseen tärkeään ihmiseen ja tapahtumaan elämässäni on leimautunut joku biisi – joskus se on tarkoituksella hakemalla haettu ja toisinaan se on taas hetkestä mukaan tarttunut. Kummin vain, niin uudelleen kuullessa tuo kappale juuri sen ”leimautumishetken” tunnelman ja muistot pintaan.

Ensimmäinen poikaystävä: Kate Bush ja Wuthering Heights todistivat ujoa ensimmäistä suudelmaa pimeässä.

Festariheila ekassa Provinssirokissa Seinäjoella ja Eddie & Hotrodsien Do Anything you wanna do – ja näin me teimmekin!

Liftireissulla parhaan ystävän kanssa laulettiin Leevi & Leavingsin tahtiin ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki yhdessä kulkien

Sex Pistolsin Pretty Vacant ja kiltistä, vaikkakin omapäisestä pikkutytöstä tuli vähemmän kiltti ja kuuliainen.

Juicen Luonas kai olla saan ja syli, mihin oli hyvä asettua ja siinä pysyä

Yön ”Ihmisen poika” ja sylissä oma lapsi, hymyä kyynelten läpi

Maaritin ”Lainaa vain” kun katson tytärtäni silmiin, nyt jo samalla tasolla omieni kanssa.

ja tuhannet muut hetket ja sävelet.

….

Oi! Mitä ihanuuksia mieleeni tulviikaan! Taidanpa alkaa luoda retrospektiivistä Musiikkipäiväkirjaa ja kun se on valmis kutsun ystäväni viettämään muistojen värittämää iltaa.