Kahvinkeitin hajoaa aamulla.

Häröilyä pitkin seiniä perheen kahviaddiktin puolelta, kunnes puoliso muistuttaa, että mies omistaa ”miljoona” erilaista kahvinvalmistusvempelettä, joista addikti valitsee yhden ja saa aamukahvinsa. Puoliso juo puoli kannullista teetä, pukee päälleen, ajaa lähimarkettiin, mistä ostaa kahvinkeittimen á 29,90 ja kotona nostaa sen entisen masiinan tilalle.
Päiväkahvia keittämään hipsutellut kahviaddikti saa lievän sydänkohtauksen huomatessaan markettikeittimen pyhässä kahvinurkkauksessaan ja pitää noin puolentoista tunnin luennon ”millainen on HYVÄ kahvinkeitin” höystettynä erinäisten Tekniikan Maailmoiden testisivujen ääneen saarnaamisella lukemisella sekä useilta eri  nettisivuilta löytyvien nippelitietojen jakamisella. Tasaisin väliajoin luennon aikana  kahviaddikti katsoo pahalla silmällä niin puolisoaan kuin tämän tuomaa perkeleellistä kahvinkeitinrimpulaa.

Teetä juova puoliso polttaa päreensä, riuhtaisee markettikeittimen seinästä ja paiskaa roskakoriin, josta hetken kuluttua poimii sen kainaloonsa ja raskaalla kantapääaskelluksella tömisee ulos talosta keitin edelleen kainalossaan. Muutamia painokelvottomia kommentteja lentelee puolison suuntaan ohimarssiessa.

Parin tunnin kuluttua palattuaan kotiin miellyttävän kirpparikierroksen jälkeen (kahvinkeitin kainalosta päätyi kierrätyskeskukseen) löytyy kahviaddikti keittiönpöydän äärestä lehtipinojen takaa tietokonetta selaamasta. Täydellisen kahvinkeittimen metsästys on kiihkoisassa vauhdissa ja miestä ei pitele mikään.
Leppynyt puolisokin istahtaa kuuntelemaan laitteiden analysointia ja ikävänä ihmisenä torpedoi tietysti heti tuhansia euroja maksavat masiinat, jotka suurinpiirtein tarjoilisivat vaahdolliset sekä vaahdottomat lattet,luttet,sexpressot ja mitä niitä vielä onkaan suoraan sänkyyn – yhden kupillisen kerrallaan. Arkirealistinen puoliso toteaa, että olisihan se kiva jos talossa olisi mahdollisten vieraiden varalta laite, jolla saisi yhdellä kertaa ihan tavalliset kahvit kokonaiselle pöytäseurueelle. Kodin keittiönpöydän ollessa kyseessä, se tarkottaisi 12 henkeä. Kahviaddikti nurisee tyytymättömänä, mutta laajentaa hakuaan.

Parin päivän asiaan perehtymisen jälkeen kahviaddikti on saanut rajattua valikoiman kahteen eri yksilöön, joista hän armollisesti antaa puolison valita enemmän silmiänsä miellyttävän. Onneksi silmäähivelevämpi laite on myös helppo puhdistaa, koska sekä vesisäiliö, että suodatinsuppilo pidikkeineen ovat irroitettavia.

Ennen keittimen kotiinsaamista käydään vielä kiihkeähkö keskustelu aiheesta, josko teräksenvärinen vaihtoehto on 100 euron lisähinnan arvoinen. Tylsä puoliso saa lopulta järkeiltyä kahviaddiktin suostumaan mustaan keittimeen, siihen satasta halvempaan. 

Keitinvalinnassa säästetyn satasen voi käyttää kahvipapuihin.