Härregud, huomasin tänä aamuna herätessäni, että kas – olen nukkunut heräilemättä sudenhetkellä jo ties miten monta yötä, ehkäpä peräti yli kuukauden!

Yksi syy hormonikorvaushoidon aloittamiseen itselläni oli juuri yöunien katkonaisuus:  helvetilliset aamuyön hetket kun kaikki ikävät ja satuttaneet asiat, hetket ja sanat vyöryivät päässä puhumattakaan vielä hyökyaalloista  täynnä huolia tapahtumattomista asioista tulevaisuudessa! Siihen päälle vielä ne kuuluisat kuumat aallot ja pää oli kovilla.
Pätkäuninen Menopaussihirviö vaelsi ympäriinsä valaen ympärilleen kalsaa fiilistä kuin Muumilaakson Mörkö, mitä nyt epäsäännöllisin välein sai megalomaanisia kiukku- tai itkukohtauksia yleiseksi piristykseksi kärsivälle perheelleen.

Totaalisen kyllästyneenä hirviöenergiaan ja heittelehtiviin mielialoihin aloin lokakuussa sivellä iltaisin iholleni estrogeenigeeliä tietäen, ettei muutos päivässä elämääni kirkastaisi.

Kolme kuukautta on kulunut ja aivan huomaamatta asiat ovat muuttuneet. En purskahda enää itkuun väärästä Muumikupista aamiaispöydällä tai saa verenhimoista raivokohtausta, jos mies ohimennessään kouraisee vasemmasta pakarasta (inhoan sitä vieläkin, mutta en sentään ole huitaisemassa fileerausveitsellä alavatsaan).
Ja mikä parasta: nukun yöni heräilemättä!

Kaikki muu fyysinen kipu, leikkauksesta paraneminen yms. menee lauleskellen, kun aivot ovat kirkkaat eikä arki oli puoliunessa ympäriinsä raahautumista!
Vielä kun saisi takaisin seksihalut…