Jos jonkun herkkä sielu ruhjoontui otsikon rumasta kielikuvasta, niin eipä mahda mitään.

Olen selaillut eri blogialustoja ja huomannut, että bloggaajien elämässä on vain Elämää suurempia murheenaiheita. Ketään ei vituta miehen kuorsaus, lasten kurittomuus, teinien laiskuus, tekemättömät kotityöt, omasta naamasta tai takapuolen leviämisestä puhumattakaan.
Jos joku noin arkipäiväisen pieni asia aiheuttaa kirjoittajalle ärsytystä,  kerrotaan ne huumorin kuorrutteella, koska ”voi, elämä on niin ihanaa” ja tuollaisista pikkujutuista voidaan vitsailla sivulauseessa.

No – minäpä ajattelin näin vuoden aluksi purkaa ihan omia perusvitutuksia parisuhde- ja perhe-elämän pyörteistä, tuotoksen tyylilaji varmaankin vaihtelee tyylittömyydestä mauttomuuden kautta lapsellisuuteen.

Avautumisia, osa 1, mies/parisuhde :

Aloitetaan parisuhteesta, tästä ihanuudesta, mikä on ihmisen syvin tarkoitus (tietty lasten jälkeen, mutta nehän nyt useimmiten liittyvät toisiinsa). Kyllä, ihan itse olen valinnut tämän miehen kenen kanssa jo 22. vuotta yhdessä kuljetaan ja tietoisesti päättänyt, että ensimmäiseen, toiseen tai viidenteensadanteen vitutukseen ei tämä suhde pääty. Rakkaus on tahdon asia, näin minulle on kerrottu.
En aio pehmentää ärsyyntymisiäni yhtään sulkulauseissa tai versaaleilla, joissa korostan kuinka kuitenkin kaikestahuolimatta hän on minulle se oikea ja kovasti rakas (PAH!).

Aikakäsitys:Minulla ja miehellä on täysin erilainen sisäinen kello – kun minä herään täysin valveille ja pomppaan sängystä heti silmäni avattua, antaa mies torkkuhälynsä rinkua sen kymmenen kertaa ennenkuin kömpii öristen vällyjen alta. Eniten tämä nostaa verenpainetta silloin kun olemme sopineet lähtemisetä jonnekin, johonkin aikaan. Mies alkaa valmistella lähtöä puolisen tuntia ennen varsinaista lähtöaikaa – jos kyse esim. pidemmästä matkasta, pakkaus alkaa tässä vaiheessa ”missä on  se, missä on tämä..”. Jos jossain pitää olla tietyllä kellonlyömällä, olemme yleensä lähdössä kotoa noin viisi minuuttia ennen kyseistä ajankohtaa. Arvatkaapa aiheuttaako tämä stressiä esim. lentokoneelle/junalle/bussille lähtiessä? Asumme 8 km juna-asemalta ja 15 km lentokentältä.

Marina ja valitus:Mies valittaa koko ajan, koskee sinne ja koskee tänne, selkä on jumissa niskasta puhumattakaan – no kas kummaa, ammatti ja harrastus kun on koodaus/tietokoneet. Ratkaisu hänen logiikallaan on se, että MINÄ hieron, sivelen ja voitelen hänen jumiutuneita jäseniään. Se, että hän ei liiku kirjaimellisesti muuta kuin sängystä koneelle/telkkarin luo, sieltä  ruokapöytään ja ruokapöydästä koneelle/sänkyyn, ei kuulema hänen tietämyksensä mukaan vaikuta lihaskuntoon tai pikemminkin -kunnottomuuteen – hän on nääs entinen urheilija!
Minä en voi sietää vänisijöitä. Jos hän edes vähän tekisi itsensä eteen jotain, niin olonsa taatusti helpottuisi ja minäkin mielelläni niitä linimenttejä lotraisin hänen nahkaansa.

Seksi on miehelle ratkaisu kaikkeen: jos on hyvä mieli panettaa, jos paha mieli panettaa vielä enemmän, työstressin iskiessä jäisi pupu kuin pupu toiseksi sille pökkimisvimmalle ja iski tauti kuin tauti niin sen parantaa seksi.
Jos ei vähintään kuutta kertaa päivässä ota eteen, on miehuus mennyttä ja kuolema vaanii nurkan takana.
Mies voi olla läski, laiska ja puhumaton, mutta jos etuveikka jaksaa kohota niin OUJEAH, still going strong.
Tämä viriliteetti sitten tuodaan ilmi esim. siten että jos erehdyn kumartumaan tavaraa lattialta alkaa jostain nurkasta kuulua läähätystä ja viheltelyä, ilme naamalla suoraan saksalaisesta B-luokan pornosta..toinen suosikki on lähelle tullessa kouraista pakaroista tai tunkea käsi kaula-aukosta sisään ja puristaa rintaa. Ei kuulkaa ihme, että minä suorastaan tirisen himoa päivät pääksytysten.

Puhuminen taas on ihan ajanhukkaa. Jos tuntuu siltä että maailma kaatuu päälle, niin silloin ollaan niin hiljaa että korvia raastaa. Jos minä kysyn mikä vaivaa, niin ei tietenkään mikään, mutta tietty seksi auttaisi. Muutaman päivän tai ehkä kokonaisen viikon jälkeen mies pyytää anteeksi ja olettaa että rumba soi ja kannat kattoon, caramba kun on kivaa! Mutta se mikä alunperin miestä ahdisti ei ikinä selviä.
Myöskään mies ei ikinä sano, jos minä jollakin mölähdykselläni loukkaan tai suututan häntä. Olen kuulema täydellinen. Paitsi että voisin seksiä haluta enemmän. Ikävää tuossa on  vain se, että kun nyt olen aika paha suustani ja möläyttelen mitä sattuu useinkin, huomaan (ja myös teinit huomaavat), että jotain on lipsahtanut jossain välissä kun taloon laskeutuu jääkausi vaikka ilmalämppöpumppu miten puhisisi ja uuneissa roihuaisi helvetin tulien vertaiset liekit.

PS:  ja joinakin päivinä mies HENGITTÄÄ tosi kova-äänisesti!