Kemialla saa todellakin paremman päivän.

Ällöttävän Moviprep-tyhjennyksen jälkeen eilen oli aika varsinaisen tutkimuksen, eli sigmoidoskopian. Olen kerran aikaisemmin käynyt kolonoskopiassa ja kokemus oli kammottava, sellaista kipua en kokenut edes 17 tuntia kestäneessä 5,7 kiloisen juniorin synnytyksessä.
Joten ihan vähän pelotti.

Odotusaulassa selvisi, että ajat ovat myöhässä joten minulle jäi reilusti aikaa täristä ja hermoilla. Fiiliksiä ei lainkaan parantanut odotustilan muiden istujien kauhutarinat omista kokemuksistaan – voi sitä suolenpätkien lotinaa, epäonnistuneiden operaatioiden määrää, pirullisten sairaanhoitajien ja ilkeiden lääkäreiden armeijaa, mikä potilasparkaa kohtaakaan sairaalan kylmien seinien sisäpuolella!
Kun nimeni lopulta huudettiin, olin kahden vaiheilla kumpaan suuntaan lähteä, vauhdilla kohti ulko-ovea vai hoitohuoneeseen. Hoitaja varmaan huomasi epäröintini, koska hän tuli ”hakemaan” minua kädestäpitäen 😀

Sairaanhoitaja otti panikointini tosissaan ja ihanan rauhallisesti jutustellen laittoi tipan, johon tähystyksen alkaessa laitettaisiin kipulääkettä/rauhoittavaa. Puhuin puutaheinää suu vaahdossa tutkimuspöydän reunalla heiluessani mutta kun sigmoidoskopian tekevä lääkäri saapui paikalle en juossut karkuun vaan kiltisti laskeuduin makuulle ja paljastin ”paremman puoleni” .

Lääkärin saavuttua tippaan lisättiin kemiallinen coctail joka kihahtikin päähän varsin tehokkaasti. Alkoi suorastaan naurattaa! Tähystimen alkutaival kirpaisi, mutta asennon vaihdolla ja sairaanhoitajan avustamana (painoi vatsanpeitteiden päältä niin ettei tähystimen liikkuminen ”tökkisi” niin paljon ) tähystin saatiin tarpeeksi pitkälle, että sigmasuolen tutkimus ja tatuointi saatiin tehtyä. Kipu oli siedettävä ja hetkellinen, heti kun ensimmäinen  suolenmutka oli ohitettu, tähystys ei tuntunut lainkaan! Onneksi tutkimusta ei tarvinnut tehdä koko paksusuolen matkalta, kipuilu olisi varmaan ollut pahempaa, koska mutkiakin olisi ollut useampia!
Tutkimus paljasti sen, että alustavasti tehdyt leikkaussuunnitelmat ovat aiheellisia, sigmasuoli oli kroonisen tulehduksen riuduttama ja kauniisti sanottuna sohjona 🙁

Leikkaus tehdään yleensä n. kuukausi tutkimuksesta, mutta kysyin josko olisi mahdollista tehdä se vasta tammikuussa – joulukuussa kalenterissa on näyttökoe ja paljon paljon muuta ”pakollista”, joten en haluaisi tehdä näitä asioita puolikuntoisena. Sovimme siis että aika varataan tammikuulle.

Kotiuduttuani olen alkanut pohtia, josko leikkaus pitäisi tehdä kuitenkin mahdollisimman pian…suolessa on krooninen tulehdustila, mikä ei tee hyvä sen enenpää iho- kuin nivelpsoriakselleni, yleiskunnosta puhumattakaan. Ja jos akuutti ärtsy tulehdus iskee, en selviäkään tähystysleikkauksella vaan operaatio tehdään avoleikkauksena.

Pitänee sulatella asiaa ja soitella sairaalaan kun jonkinlainen selvyys päähän valaistuu.