Mittari näyttää plussaa ja ensilumikin suli pois – ulkona on siis sysipimeää ja synkkää.

Päässä soi teinivuosien kaveribändin biisin kertosäe: anna valoa, kansalle joka, pimeydes elääää (pilkuilla säkeen rytmitys ;)).

Vaikka useammassa lyhdyssä on palanut jo kynttilöitä monena iltana, tämänasteinen pimeys vaati kovempia aseita! Eli eikun ajastimet esiin ja johtojen ahkeraa aukikelausta. Hillittynä ihmisenä (hahahahhaaa) pistorasiaan asti pääsi, kun kuitenkin vasta lokakuuta kuljetaan, vain julkisivuaidan ja kulkuväylän köynnöskaaren valoketju ja käden innosta täristen tökkäsin muuntajan ajastimeen. TULKOON VALKEUS.

Mutta mitä??? Tuikku siellä ja toinen tuolla, välissä metrikaupalla pimeää!

Eihän tämä näin käy!!

Eikös ledivalojen pitänyt olla ikuisia?

Minua on huijattu!

Petosta!

Eeeeeeiiiiiiiiiiiiiii!

Tänään onkin ohjelmassa kierros tavarataloissa ja yritys löytää uudet valot aitaan. Tässä tilanteessa iloitsen siitä, että keli on reippaasti plussanpuolella – valorikitelmiä ei todellakaan ole hauska kiinnitellä sormet koppurassa nenänpää umpijäässä.