Olin eilen ei-toivottua seuraa omassa kodissani.

Onneksi syynä oli vain lauma 18vee neitokaisia, ketkä halusivat viettää tyttöjen leffailtaa.  Kiitos Herra Hifi-intoilijan olohuoneestamme löytyy high-end leffaympäristö 65″ full HD-telkkareineen ja Dolby Surround äänineen. Leffanautinnon maksimoivat recliner tv-sohvat ja tuolit. Eli oma vika – 20″ putkitelkkarilla ei teinilaumaa olisi änkeämässä ja pihalle häätämässä!!

Päiväohjelmaksi löytyi Kädentaidot/Antiikki ja keräilymessut, missä kulutinkin tyytyväisenä monia tunteja etsiskellen uusia ideoita ja niin, tulihan sieltä ostettuakin vähän sitä sun tätä: korttipohjia, leimasimia, koristeteippejä, lankoja ja Maailman söpöimmän värisiä virkkuukoukkuja (IHAN oikeasti tarvitsen niitä, söpöt värit olivat siis vain extraa!)

Messujen jälkeen kulutin pari tuntia vanhempieni luona kahvitellen ja viestien josko joku ystävättäristä olisi vapaana leffaan & syömään jonnekin. Extempore lähteminen kotoa on aikamoista akrobatiaa ystäväpiirissäni- vaikka mitään muuta ohjelmaa ei illalle olisikaan, niin tunnin parin varoitusajalla liikkeelle lähteminen ei helpolla onnistu keneltäkään. Oli ikä, status tai perhetilanne mikä hyvänsä. Ongelma taitaakin olla enemmän henkistä puolta kuin konkreettista hankaluutta 😉

Ilokseni yksi ystävättäreni kuitenkin oli päätynyt viettämään viikonloppuaan yksin, kun hänen tyttärensä olivat aamulla ilmoittaneet lähtevänsä isänsä luokse. Hän lupautuikin sekä elokuviin että illallisseuraksi. Leffaan ei lopulta mentykään, koska Gone Girl ei mennytkään lauantai-iltanäytöksenä enää ja muu tarjonta ei isommin kiinnostanut. Päädyimme parille siiderille baariin ja sieltä syömään Toreroon.
Mukava oli istua rauhassa iltaa, syödä hyvin (Surf&Turf) ja puhua välillä puutaheinää ja välillä selvitellä vähän synkempiä juttuja, mitä syksyn mittaan on tullut koettua.

Jälkiruoaksi nautimme kuumat kaakaoBaileysit, pois lähtiessä olo oli kevyt ja auvoinen – MIKÄÄN ei kevennä oloa niinkuin pitkä, kiireetön, polveileva keskustelu ystävän kanssa.

Kotiutuessani talossa oli täysi kälätys päällä. Vetäydyin takkahuoneen liukuoven taa omaan rauhaani, sytytin takkaan tulen ja luin kirjaa. Kun alkoi tuntua siltä, että en muistanut enää viimeisintä lukemaani sanaa, sammutin iPadin ja kömmin peittojen alle. Elämän suuria nautintoja on kyllä levittäytyä ihan itsekseen isoon sänkyyn. Nam.

Summasummarum – ei lopulta yhtään pahempi päivä ei-toivottuna-henkilönä.

Minulla sentään oli parempi osa kuin pojalla ja itse Hifi-intoilijalla –  heidät häädettiin kesämökille!