Naisen vuosikymmenet, versio X

Istuttiin pari viikkoa sitten iltaa naisystävien (ikähaarukka 25-56) kera ja puitiin (= juoruttiin) omista ja lähipiirin naisten toilailuista.

Kun olimme jakaneet omat ja ystävättärien elämän salat, päädyimme hihitellen listaamaan ylös ”kaavaa” mikä kulki tuntemiemme naisten elämässä:

Parikymppisenä kulkua kattaa helmeilevä elämänilo, kaiken pitää kokeilla ja itseään etsiä. Teinivuosien epävarmuuden kadottua käytetään hyväksi oman naiseuden kukkeutta ja itsevarmana joko poimitaan miesrintamalta parhaat päältä tai testaillaan miehiä laidasta laitaan. Tärkeitä asioita vaatteet, hiukset, meikit eli ulkonäkö yleensäkin ja ne vaihtuvat miehet. Tai niiden puute.

Kolmekymppisenä monelle iskee se kuuluisa kriisi, HERRAISÄ MIE OLEN NÄIN VANHA, halutaan parisuhde, perhe ja lapsia – tai ainakin lemmikki. Osa asettuu siihen perheonneen, hankkii omistusasunnon ja jos pystyy, myös lapsia. Jos lapsia ei tule tai ei halua, niin ainakin karvaisia lemmikkejä kotiin ilmestyy.
Osa takertuu ”nuoruuteensa” kynsin hampain ja elää trendikästä cityaikuisen elämää ja naureskellen alentuvasti ystävien perhekeskeisyydelle, mutta hankkii myös sen lemmikin kotiinsa, että on edes joku joka ehdoitta rakastaa ja hyväksyy.

Nelikymppisenä iskee vapauden kaipuu ja tarve taas kokea olevansa (vielä) nuori ja haluttava, se kaivattu ja saavutettu parisuhde ei enää sytytä ja halutaan jotain kirpeää makua arkea piristämään ja itsetuntoa kohottamaan. Usein naisella on suhde tai pari ja jos oikein ahdistaa, nainen eroaa. Toiset palaavat vanhan parisuhteen arkeen tajuttuaan että se on juuri sitä mitä haluaakin ja usein vanha suhde kokee uuden nousun 😉
Osa nelikymppisistä heittää pyyhkeen kehään ja alkaa julistaa luonnollisuuden paremmuutta, heittää verkkahousut ja virttyneen villapaidan päälleen ja jämähtää sohvannurkkaan mussuttamaan herkkuja.

Viiskymppisenä nainen alkaa panostaa itseensä täysillä, aloittaa Zumbat wumbat ja bodycombatit kun haluaa itselleen (joopajoo)todistaa että nuorekas ja kykenevä on edelleen. Tähän liittyy usein myös (taas kerran) nuoremmat miehet ja ainakin rankkaa flirttiä, visiitti aviovuoteen ulkopuolelle mahdollinen.
Vaihtoehto tälle kehokeskeiselle suuntaukselle on Mielen voiman löytäminen ja sen intohimoinen ”kehittäminen” erilaisissa symposiumeissa, retriiteissä ja leireillä. Myös puoliso yritettän saada kehittymään joko parempiin raameihin tai syvällisempään henkisyyteen.
Viisikymppinen nainen ei eroa niin herkästi kuin nelikymppinen, mutta parisuhde voi kääntyä pelkäksi asuinkumppanuudeksi. Jos ero kuitenkin tulee eteen, on eron syynä useammin se miehen omissa itsetunnonkohotusetsinnöissään löytämä parikymppinen uusi tyttöystävä.

Aika raadollinen kooste, mutta ai että meitä nauratti! Useammalla viinipullollisella kurkunkostuketta lienee ollut osansa asiassa 😀

Ja hei, tämä listaus on sitten ihan pystymetsästä revitty ja perustuu porukkamme raadolliseen näkemykseen n. 30-50 naisen tuttavapiiristä.
Eli ei herneitä tai muita vihanneksia nenuleihin 😀

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä

Estrogeeni-Elli – Ollakko vai eikö olla?

Varasin sitten lopultakin ajan gynekologilta.

Viikonlopun olen aktiivisesti lueskellut artikkeleita ja mielipidekirjoituksia vaihdevuosien hormonikorvaushoidosta ja alan hitaasti kallistua siihen suuntaan että mikäli lääkäri luvan antaa, aloitan korvaushoidon.

Vihaan näitä
*mielialavaihteluja
*masennuksen lonkeroita, joita väistelen parhaani mukaan
*väsymystä
*haluttomuutta
*ritiseviä limakalvoja

Toki pelottaa lukea hormonien sivuvaikutuksista, mutta eipähän niiden välttäminenkään ole tae siitä, että syöpä ei koskaan iske, eikä veritulppa kaada kanveesiin.

Kun vaakakuppiin laitetaan elämisen arvoinen positiivinen elämä ja ehkä hieman kohonnut riski sairastua/kuolla kupsahtaa lähimmän 10 vuoden sisään niin kummassa kupissa lienee se painavempi sisältö?

Minulle se valinta on helppo, mutta katsotaan mitä lääkäri sanoo, minulla on kuitenkin aurallinen migreeni, endometrioosiakin joskus todettu sekä pari kystaa munasarjoissa, jotka voivat vaikuttaa hoidon määräämiseen.

Inhottavin sivuvaikutus pinnalliselle minulle lienee painonnousun mahdollisuus. En halua lihoa.

Huomista uteliaisuudella odottaen.
 

Hyvinvointi Mieli Terveys