Suhteeni liivatelehtiin on ollut myrskyisä: milloin niitä on ollut liikaa, milloin liian vähän, mutta nyt alan uskaltaa luottaa siihen, että hyydytetyn kakun rakenne ja ulkomuoto on juuri sellainen kuin sen pitääkin.

Tarjosin tänään perheelle synttärikahvit ja pöydän ”kruununa” komeili iloisen pirteä mansikka-charlotta, ilman ”kääretorttukuorta” tällä kertaa, kun halusin vähän keventää ja vähentää hiilareitakin. Mansikkaviipailella katettuna charlotta on mielestäni jopa kauniimpi kuin perinteisenä versiona!
Maku oli ihanan raikas ja todella mansikkainen, kuin kesäpäivä kielenpäällä.

Sain lahjojakin! Ja sanovat muut mitä hyvänsä, minä rakastan lahjoja! Pieniä paketteja, isoja paketteja, pussukoita ja kääröjä, ihan sama kun sisältä vain paljastuu jotain, mistä tiedän että se on valittu juuri minulle, miettien mistä juuri minä ilahtuisin.
Rakastan myös itse tehdä ja valita lahjoja läheisilleni ja annan niitä muulloinkin kuin syntymäpäivinä tai jouluna.
Äitini oli löytänyt minulle söpöäkin söpömmän ”japanialaisen” Yamakan Muumimukin, joka päätyy nyt ilahduttamaan teehetkiäni syksyn kuulaisiin päiviin.
Veljeni avokkeineen lahjoitti omituisen vaaleanpunaisen kissakynttilän, jossa on kuulema joku jippo, joka paljastunee tänä iltana, koska hetihän mie siihen tulen tuikkasin.
Tosin kissaraukan pään sulamisen seuraaminen on kyllä varsin groteskia…

Mitähän kivaa huominen, se varsinainen oikea synttäripäivä tuo tullessaan. Meillä kun juhlitaan kaikki nimpparit, synttärit ja muut merkkipäivät pieteetillä ja hartaasti. Ei välttämättä suurellisesti, mutta hellästi huomioiden 😀

Ikääntyminen on ihanaa!