Toisille se Punainen Paholainen on auto, joka kiihtyy nollasta sataan nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa, mutta minulle Punainen Paholainen on nahkatakkini. Se takki,  joka sopii mihin hyvänsä säähän tai mihin tahansa tilaisuuteen ( ehkä en sitä hautajaisiin laittaisi, jos vainajan lähipiiri olisi kovin iäkästä ja konservatiivista… ) eikä ”koskaan jätä minua pulaan”. Pahis ei pelkästään näytä hyvälle, se myös tuntuu hyvälle.

Se päällä on olo kuin Supersankarilla – menen läpi vaikka harmaan kiven 🙂

Olin ystävättäreni kanssa Madridissa 2006 ja jollain kadunpätkällä näin ikkunassa tuon kaunokaisen. Pakko oli astella sisään liikkeeseen ja sovittaa takkia – joka tietysti solahti päälle kuin olisi vain odottanut juuri minua sisäänsä.

Mukaanhan se lähti, vaikkakin jouduin karsimaan laukkuani raskaalla kädellä sen kotiin saadakseni. Olin ehtinyt jo muutamat kengät ostaa ja pelkällä isolla olkalaukulla reissun päälle olin lähtenyt. Kun olin survonut matkalla päälläni olleen takin laukkuun ja kerrospukeutunut osaan varavaatteistani, jätin kauniisti taitellut ylimäärät hotellihuoneen pöydälle.
When there´s a will, there´s a way!

Pahis on kulkenut päälläni jo yhdeksättä vuotta ja on vuosi vuodelta enemmän omani, rasvaan sitä säännöllisesti, tuuletan ja putsaan hellästi, jos joku tahra siihen eksyy. Hartaalla hoivalla toivon pitäväni lammasnappatakkini ”Garderoobin kuningattarena” vielä vuosia!