Olin eilen tosi kivoissa juhlissa, reilut 70 vierasta aurinkoisessa pihapiirissä, hyvää ruokaa, juomaa ja musiikkia – paljon naurua ja keskusteluja uppo-outojen uusien ihmisten kanssa eikä kiire minnekkään. Oli hyvä olla juuri siinä ja nyt.
Jatkoilla siirryttiin keskustaan joenvarren terassille ja bändi soitti letkeään kesäiltaan toinen toistaan hienompia biisejä, stemmalaulu hiveli korvia ja sain tanssia niin että varpaat huusivat hoosiannaa. Mahtava ilta siis 😀

Tanssahtelin hymy kasvoillani ja paljainjaloin, korkkareita kädessä roikottaen ja itsekseni lauleskellen taksilta kotiovelle joskus aamuyöstä ja elämä tuntui niin ihanalta kuin se vain joskus, juuri kesäöisin tuntua.

Ja sitten avasin oven.

Se, mitä 1 x 16vee ja 1 x 49vee onnistuvat saamaan aikaan 10 tunnissa on uskomatonta. 

Koti näytti siltä kuin siellä olisi käynyt pyörähtämässä puoli pataljoonaa metsäläisiä – sekä olohuoneessa että keittiössä oli likaisia astioita pitkinpoikin tasaisia pintoja sen verta runsaasti, että niiden vierailemieni synttärien astiat olivatkin tainneet ilmaantua meille. Likaisina.

Ja arki iski päin naamaa kuin viikon pussissa muhinut märkä pyyhe.

No enhän minä heidän sotkujaan siivoamaan alkanut yöllä enkä aamullakaan, mutta miesväkeä ei siivo tuntunut häiritsevän alkuunkaan joten vaikka miten yritinkin purra posken sisäpintaa ja touhuilla puutarhassa niin jossain vaiheessa se ”AKKA” survoi itsensä pintaan ja marssin sisään kuin sonni posliinikauppaan ja annoin tulla ihan tajunnanvirtatekniikalla tuntemuksiani, avauduin oikein perusteellisesti ja pakko myöntää, ääni oli ehkä oktaavia korkeampi kuin normaalisti enkä olisi tarvinnut äänentoistoa isossakaan hallissa sillä volyymillä mitä käytin.

Joten ai että meillä on nyt kivaa kaikilla.