Unelma lehtimajasta
Nainen laskeutuu lepotuoliin ja siemaisee suullisen helmeilevää kuohuviiniä, villiviinin ja syreenin lehvien läpi siivilöityvä auringonvalo piirtää häilyviä varjoja naisen iholle. Leppeä tuulenviri kietoo hänet tuoksujen sinfoniaan samalla kun peipot livertävät jostain pensaiden syvyyksistä…
Oi kuinka kaiken tuon näen, tunnen, haistan ja maistan jo nyt!
Todellisuus ei vain ihan vielä yllä haaveiden tasolle – sinänsä kaikki mitä tarvitaan on olemassa:
1) kaiken pohja: pergola /check
2) villiviini / check
3) syreenipensaat / check
4) kuohuviini (jääkaapissa) / check
5) lepotuoli / check
6) peipot ja muut lentäväiset / check
6) Nainen valmiina nauttimaan / MINÄMINÄMINÄ CHECK
Mutta kun noiden viherkasvajaisten kasvuvauhti ei ole yhtä lennokasta kuin minun ajatukseni!
Eli todellisuus on tämä: oikean kulman villiviini on muutamassa vuodessa toiminut kuten kiltin villiviinin tuleekin, siis venynyt, kietoutunut, peittänyt ja tuuhentunut (extralannoitteet tästä hyvästä saa se heti!
Vasen reuna sensijaan oikuttelee, villiviini on kasvattanut muutaman vaivaisen repsokkeen, jotka eivät peitä mittarimatoakaan.
Syreenit taipuvat ohjattuina suurinpiirtein sinnepäin mitä haluan ja taustan pehkot kasvavat kohinalla, siellä suunnassa siis kaikki hyvin.
Hyvällä mielikuvituksella myös viherhuoneeni katto on muotoutumassa, eikös vaikka?
Odottavan aika on vain niiiiin pitkä. Ehkäpä jos istun täällä varjossa ja säteilen kasvuenergiaa, koko pergola on pian vihreän hunnun verhoama!!
