Vaimo älä ole onneton

sillä meillä kaikki laitteet on, jotka kehitys on tuonut tullessaan, vaikka kaikki eivät niistä piittaa..on meillä pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri… Tuo Leevi & Leavingsin biisi on puolisoni soittoäänenä ja sanat ovat ah niin osuvat tässä taloudessa…

Sähköinen sitruspuristin kuuluu jokaiseen kotiin – koskaan ei tiedä milloin iskee tarve tuoreen sitruunan, appelsiinin tai jopa mandariinin mehulle! Eihän sitä nyt kertakaikkiaan VOI puristaa käsin, sehän on jo epähygieenistäkin!

Myös tuoremehupuristin on todella tarpeellinen nelihenkisessä perheessä, jossa kaksi ei voi nauttia mitään hedelmiä/juureksia/muita viherryksiä raakoina, ellei sitten halua tehdä itsemurhaa tukehtumalla allergiseen reaktioon. Ja ne kaksi muuta ovat niin laiskoja, että mieluumin juovat mehunsa lisäaineilla kyllästettynä litran purkeista.

Entäpä munankeitin? Ajatus epätäydellisesti keitetystä kananmunasta puistattaa suorastaan, kuka nykyaikana alkaa leikkimään kellon kanssa ja saa aikaiseksi ainoastaan ylikypsiä kumipallokananmunia??

Kahvimyllyjä pitää olla kahdenlaisia, sähköisiä ja käsikäyttöisiä, valinta niiden välillä riippuu kunkin kahvinkeittokerran papujen laadusta ja siitä keitetäänkö kahvi perinteisellä kahvipannulla,  kahvinkeittimellä, perkolaattorilla, mutteripannulla vai pressopannulla. Täsmälleen oikean kahvimäärän saavuttamiseen tarvitaan tietenkin digitaalinen kirjevaaka.

Yleiskone ja perusvatkain ovat niin itsestäänselviä kodin hankintoja ettei niitä ehkä tarvitsisi erikseen mainita, niillä on soseutettu, vatkattu, kieputettu, viipaloitu sekä suikaloitu erinäisiä aineksia ja tietenkin vaivattu leipä- ja pullataikinoita.

Jos pikamakean himo iskee, nostetaan pöydälle muffinsirauta, ja paistaa ripaistaan setti minimuffineita.

Munkit ja rapeat ranskalaiset valmistuvat hujauksessa rasvakeittimessä tai kenties mieli tekeekin rapeita vohveleita ja työtasolle viritetään vohvelirauta. Lämpimiä voileipiä varten viereen voi nostaa leipägrillin!

Joskus makunystyrät ja nenä kaipaavat tuoreen leivän tuoksua ja tietenkin hyllystä löytyy leipäkone, tuo laiskan leipurin pelastus: eikun möhnät koneeseen ja napin painallus, kohta kodin täyttää paistuvan leivän herkullinen tuoksu.

Nelihenkinen perhe, joka syö perunaa kerran vuodessa tarvitsee ehdottomasti myös perunankuorimakoneen. Ei tarvitse hikoilla kuorimaveitsen ja kumihanskojen kanssa äidin tai perunalle kosketusallergisten perheenjäsenten.

Kun elämä ja arjen pyörittäminen alkaa tuntua yhdeltä sirkukselta, on aika nostaa esille hattarakone ja antautua täysillä sirkusfiiliksiin. Sokerihumalassa siivouskin menee rivakammin! Sirkustunnelmaa voi lisätä vielä popcornin tuoksulla kun kaataa popcornkoneeseen kourallisen jyviä poksahtelemaan. Tähän teemaan sopinee myös soda-streamer, jolla kuplittaa muutamalla napin painalluksella mitä erinäisimpiä limonaadeja. Jokainen päivä on yhtä juhlaa!

Tietotekniikka on ulottanut lonkeronsa myös keittiön puolelle: kaapin ovessa on telakantapainen, mihin on helppo napsauttaa iPad kiinni ja sukeltaa internetin reseptimeren syvyyksiin. Siitä voi myös laittaa soimaan tunnelmaan sopivat soittolistat tai vaikkapa katsella kokkiohjelmia oman puuhastelun lomassa.

Voi auvoista eloa kun tekniikka siinä auttaa!

PS: ilmaisjakelulehtien mukana taisi tulla uusi Teknisten mainos: mitähän kivaa sieltä tänään löytyykään…

 

 

 

Puheenaiheet Ruoka ja juoma Sisustus Ajattelin tänään

Muistojen biisejä II

Kylmä ja sateinen aamu sai kaivelemaan kirjaimellisesti levy-hyllyä. Vinyyli toisensa jälkeen pääsi pitkästä aikaa neulan hyväiltäväksi ja kaiuttimet saivat päästellä täysillä kun muu perhe on mökillä 😉

 

 Popedan Pitkä kuuma kesä  vie kesään -85. Olin valmistunut merkonomiksi, päättänyt kolme vuotta kestäneen seurustelusuhteen ja kesä tuntui aukeavan loputtomana edessäni. Kaveriporukan kanssa ajettiin avoautolla ympäri Suomea, kierrettiin festivaaleja ja vain Elettiin isolla eellä. Poikaporukan ainoana naisena oli olo kuin prinsessalla vaikka useimmiten olinkin vain ”one of the boys”. Tietyissä tilanteissa ylle vedetty minimekko ja korkkarit muuttivat poikaporukan joukoksi henkivartijoita joita pitivät huolen ettei kukaan lähestynyt liian röyhkeästi tai käyttäytynyt törkeäksi. Kilometrit vilisivät, aurinko paistoi, nauru ja viini virtasivat, musiikki ja aurinko kattoivat kaiken.

Motörheadin No sleep ’till Hammersmith mylvii hämärässä kesäyössä vuonna 2000. Istun yksin pihassamme ja juon raakaa whiskyä, yritän hymyillä mutta kyyneleet valuvat silmistäni vaikka kuinka niitä yritän hillitä.
Koska minähän lupasin.
Olen juuri saanut tiedon rakkaan ystäväni kuolemasta ja juuri nyt, toisella paikkakunnalla ystäväni puhelimen päässä tekee juuri niinkuin minä, istuu yössä , kuuntelee Motörheadia ja juo whiskyä. 
Koska hänkin lupasi.
Kesällä -85 festarin yössä istuimme ja puhuimme kuolemasta – ystävämme sanoi että hän haluaa, että hänen kuollessaan me nostamme whiskylasin ja skoolaamme hänen muistolleen Motörheadin soidessa – ja hymyillen muistelemme juuri kuluvaa hetkeä.
Me lupasimme. 

En ollut mitenkään Maarit-fani, mutta kun oma tyttäreni syntyi ja jostain kuulin biisin Lainaa vain se iski lujaa ja syvälle sydämeeni. En vieläkään pysty sitä kuuntelemaan ilman että muutaman kyyneleen tirautan ja esim. autoillessa onkin pakko sulkea radio, jos se sattuu soimaan. Ajaisin kyllä nyyhkyttäessäni kolarin! Jostain syystä laulu ”kuuluu” tyttärelleni ja soitankin sitä usein juuri hänen syntymäpäivinään..taitaa raukka itse olla ihan puutunut koko esitykseen. Jostain hölmöstä syystä kannan enemmän huolta juuri tyttären aikuisuudesta, koska hän on osoittautunut niin herkäksi ja helposti satutettavaksi, pikkuveljensä on perinyt äitinsä kovan pään ja sisukkuuden, pienet töyssyt eivät horjuta hänen kulkuaan. Vaikeinta se kuitenkin molempien suhteen on ymmärtää juuri tuo, että lainassa he vain ovat minulla ennenkuin omaan elämäänsä siirtyvät.

 

Suhteet Oma elämä Musiikki Ajattelin tänään