Kotona taas, mutta ei kyllä voi sanoa että entistä ehompana.
Viimeisen viikon olen kärvistellyt vatsavaivoja ja pientä lämpöilyä, mutta koska en ”tervettä päivää” ole kokenut pian kolmeen vuoteen, niin en pahemmin siitä ottautunut. Ennenkuin maanantai-iltana nousi kuume ja yö meni kärvistellessä aina vain ikävimmiksi käyvissä alavatsan vihlonnoissa.
Terveyskeskuksessa sain kuulla olevani yllättävän pirteä niille tulehdusarvoille, joita verikoe paljasti (200) ja sairaalaanhan sitä matka vei.
Päivystyksessä pääsin 8 erikoistuvan lääkärin oppikappaleeksi, kun heitä perehdytettiin ultraäänilaitteen saloihin. Kuusi kahdeksasta tervehti minua ennen tutkimusta ja kiitti sen jälkeen, kaksi yksilöä ei edes nyökännyt vaan keskitti kaiken tarkkaavaisuutensa opettajien nuoleskeluun. Taas sain huomata itsessäni nopeasti kilahtavan ”asiakkaan”, en vain kertakaikkiaan voi sietää tuollaisia lekureita, joille potilas on vain pala lihaa, ei ihminen. GRRRRRR
Kun minua oli tökitty ja paineltu, ultrattu ulkoa ja sisältä, kärrättiin vatsani tietokonetomografiaan ja sieltähän se hupsheijaa kolmessa minuutissa paljastui tulehtunut suolipussi. Hienolta nimeltään divertikkeli ja taudin nimike divertikuloosi. Yritäpä lausua monta kertaa peräjälkeen nopeasti?
Osastolle matkani vei ja tippaan vaihdettiin antibioottimix, kahta eri mömmöä sujelsi letkua pitkin sisuksiini taltuttamaan ärhäkkää tulehdusta ja kipulääkkeitä nakattiin suunkautta nautittaviksi. Pääsin viiden hengen huoneeseen, jonka sängyistä vain yksi jäi vapaaksi. Oli mukava huomata, kuinka potilaana olo jotenkin omituisesti yhdistää ihmisiä – nytkin me neljä täysin ventovierasta ja eri-ikäistä naista aloimme jutella kuin parhaimmat ystävät. Heti. Aika tippaletkun jatkeena kului siis loppujen lopuksi rattoisasti, nauroimme ja puhuimme välistä ihan syvällisiäkin, tsemppasimme toisiamme ja pyrimme pitämään mielialat korkealla kivuista huolimatta.
Ja mikäkös se divertikkeli/divertikuloosi on? terveyskirjasto.fi kertoo seuraavaa:
Umpipussitauti ei tunnu lainkaan, ja useimmilla ihmisillä se on koko elämän täysin oireeton. Noin joka viidennellä umpipussitautiin liittyy oireita. Tavallisesti ne ilmenevät erilaisina ”ruuansulatushäiriöinä”: epäsäännöllinen vatsan toiminta, ummetus, ilmavaivat. Oireet ovat usein samantyyppisiä kuin ärtyvässä suolessa.
Sadasta umpipussitaudista kärsivästä 1–2:lle kehittyy äkillinen umpipussien tulehdus eli divertikuliitti. Tällöin esiintyy yleensä vasemmalla alavatsalla päiväkausia kestävää kipua ja lievää kuumetta.
Joskus harvoin umpipussi saattaa vuotaa verta suolen sisään, jolloin voi syntyä anemiaa. Pahin mutta onneksi hyvin harvinainen lisätauti on umpipussin puhkeaminen, johon liittyy äkisti alkava kova vatsakipu. Seurauksena on pikaista hoitoa vaativa vatsakalvon tulehdus.
Ainoa asia mikä jäi vähän kaihertamaan, oli lääkärin kommentti, että tämä paranee jos paranee näillä antibiooteilla – ellei ehtinyt kroonistua, jolloin ei parane. Ja sen jälkeen edessä kirurgin veitsi & suolen pätkäisy.
Eli yritänpä nyt kiltisti napsia mömmöni ja lepäillä, sekä lausua muutaman mantran kaikkiin ilmansuuntiin parantumiseni varmistamiseksi.
