Siinä ne nyt leijuvat niin maan viattomina, vaikka niiden paskiaisten takia minulta murtui pariton määrä kylkiluita!

Viime viikolla kävin heliumpalloja ystäväni vauvakutsuille ja kun teinit näkivät ne kotona, halusivat hekin vapuksi palloja..ja minähän olen erinomainen äiti ja elämäntehtäväni on ilahduttaa jälkikasvuani, kun kerta heidät olen tähän pahaan maailmaan pykännyt (näin lapseni ainakin väittävät).
Eli pallokauppaan mars matka – kävin hakemassa kimpun palleroisia matkalla iltatunneille ja päätin raahata ne mukanani luokkaan, etteivät olisi yksinään ja ikävissään poksahdelleet rikkipalasiksi auton kuumassa sisätilassa.
Auto parkkiin ja kohti koulun ovia siis matkani käy: toisessa kädessä Ipad ja laukku, toisessa nippu heliumpalloja, joiden pitkät narut roikkuvat maahan asti…ja siitähän tietty seuraa se, että minä kompastun kyseisiin naruihin viistoa rinnettä noustessani. 
JA NYT TULEE SE TYPERYYS: sen sijaan, että olisin hellittänyt otteeni edes noista kurjista palloista (pädiähän nyt en unissanikaan maahan pudottaisi) ja turvannut kaatumiseni käsilläni, NOSTIN kädet ylös ja suojelin omaisuuttani. Eli jysähdin vasen kylki edellä varsin kovaan asfalttiin.
Se muuten koski aika pirun paljon. Kaatuessani kuulin kovan poksahduksen ja ENSIMMÄINEN huoleni oli että pädi hajosi – äänen lähde oli kuitenkin yksi ilmapalloista 🙂

Ystävällinen naishenkilö, joka oli pysähtynyt auttamaan puki jaloistani lentäneet (!!) kenkäni minulle ja auttoi minut ylös. Linkkasin luokkaan (missä poksahti seuraava ilmapallo osuessaan kuumaan tykkiin katossa) ja istuin paikalleni.
Varttitunnin kärsin istua ja yrittää omaksua WIndowsin kansioiden jakoa, ennenkuin oli pakko nousta ja ilmoittaa, että päivystykseen matkani käy, kipu oli niin kova, että kyyneleet tirisivät silmäkulmiin 🙁

Päivystyksessä aika menikin sitten rattoisasti odotellessa ja varovasti hengitellessä, vajaan kolmen tunnin odotuksen jälkeen lääkärisetä totesi sen, mitä olin epäillytkin: vasemmanpuoleiset kylkiluuni (kolmisen kappaletta niistä) olivat murtuneet. Kipulääkitystä ja lepoa määräsi hän, sekä kirjoitti 2 viikon sairasloman, mutta enhän minä sillä mitään tee. Ei ne kylkiluut estä aivojeni toimintaa.

Ainoa huoleni on nyt se, että kärsinkö kipulääkityksenkään avulla toteuttaa matkani Belgiaan, perjantaiaamuna pitäisi koneeseen hypätä ja neljä päivää jaksaa Grand Turistin roolia siellä vetää…

Että Hyvää Vappua vaan kaikille!