Kun pitäisi säästää ja sitten tulee auringonpaiste

Niin. Tilillä ei todellakaan ole senttiäkään ylimääräistä.

Mutta kun aurinko lämmitti ja näin sen ekan pörriäisen hakkaavan päätään etukuistin laseihin. Ja maassa vielä lunta. Paljon lunta.

Ja aurinko paistoi.

Ja olihan nuo tarjouksessa, tosi hyvässä tarjouksessa!

IMG_0150.jpg

IMG_0151.jpg

IMG_0152.jpg

Kaupanpäälle Saima Harmajaa:

”On väsynyt ja harmaa maa.
Ja märkää lunta putoaa.
Ja yli meren aution
soi tuulen laulu lohduton.
On huhtikuu. On vaikein aika maan.
Nyt kevät itkee luomistuskassaan.

Oi, tiedänhän, se voittain taistelun
taas nostaa valtikkansa lumotun.
Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,
– käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedänhän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä.

Ja kuitenkin: se säikkyvä,
se uusi, hento elämä,
se, joka puissa, mullassa
nyt sykkii kohti valoa,
ja jolle viima ulapan
on niinkuin viesti kuoleman,
se  vieno, joka palelee
ja värisee ja vapisee,
– oi, jaksaako se yhä odottaa,
siks’ kunnes auringossa herää maa?

Oi, tietääkö se kaikkein viluisin
sen vapahtavan, minkä minäkin?
Oi, se arka, vaalea:
ei kevään rakkaus voi sammua.
Ei yhtään ikävöivää päällä maan
voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan!
Ei ketään, joka kaipaa kylliksi,
sen tiedän – enkö sitä tietäisi!”

 

Suhteet Sisustus Oma elämä Mieli

Pariisin pohjalla

fullsizerender_4_0.jpg

Viime aikoina on ollut jotenkin vaikea istahtaa paikalleen ja ”vain lukea”, joten pyörittelin hetken jos toisenkin saamaani arvostelukappaletta Oskari Raulamon Pariisin pohjalla -kirjasta, ennenkuin asetuin sohvannurkkaan ja sen avasin.

Takakannen teksti ”Rauhaa, rakkautta, runollisen kaunista surkeutta. Neljä rakkauden kesästä haltioitunutta nuorta matkaa maailmalle elämään unelmiaan” herätti kaipuun menneisiin vuosiin ja antauduin kirjan tarinalle – – – tai yritin antautua.
 

Alussa häiritsee heti kielellinen huonous – on kuin lukisi käännösohjelman suoltamaa tekstiä. Sitten alkaa häiritä tarinan ohuus – neljän nuoren Woodstockin jälkeiset fiilikset eivät oikein herää henkiin.
Ja sitten ollaankin pian Pariisissa.

Halusin pitää kirjasta, mutta Pariisin ja päähenkilöt  elämänkäänteineen  olivat epäuskottavia.

Kirja jakaantuu kolmeen aivan eritasoiseen jaksoon, ainakin minulle.
*Alun tarina Woodstockin jälkeisistä seikkailuista maailmalla on epäuskottava lukioaine.
*Kun kirjassa päästään päähenkilön aikaan katkaisuhoidossa tunkee läpi todellisuus, Raulamo kirjoittaa niinkuin tietäisi asiasta jotain (ja googletettuani Raulamon huomasin näin olevankin). Katkolla olemisen kuvaus onkin kirjan rehellisintä antia vaikka sekin on kirjoitettu hiukan ”Vartiotorni” -henkeen.
*Loppuosan runoissa on suurta epätasaisuutta, osa on tekotaiteellista sanahelinää ja osa taas pysäyttää hetkeksi miettimään.

”Mä katson ohi asioiden,
koska tiedän,
mitä on tuolla puolen.
Muut eivät ole niin herkkiä,
surulle ja vääryydelle.”

Summasummarum, Googletettuani Oskarin, nostan hänelle hattua, mutta toivoisin, että hän jatkossa kirjoittaisi tästä ja nyt – sijoittaisi tapahtumat aikaan ja ympäristöön mitä hän tuntee – olen lukenut painettuna paljon huononpaakin tekstiä kuin mitä kirjan katkojaksossa luin.

Kulttuuri Kirjat