Pelkoa ja inhoa gastron polilla

Synnyttämään lähtö taitaa olla se ainoa kerta kun sairaalaa kohti suuntaa mielellään, vaikka kivut silloinkin kovat ovat.

Kun kohteena on (taas kerran) gastron poliklinikka, niin eipä paljon hymyilyttänyt. Vastaanottoajat olivat (taas kerran) myöhässä, mutta onneksi odotustilassa oli puheliasta väkeä ja aika kului nopeasti.

Vastaanottava lääkäri oli etukäteen tutkinut aikaisempien käyntieni tietoja ja esitti muutamia omia näkemyksiään asiani tiimoilta, piirsi oikein ruutuvihkoon kaaviokuvia ja kyseli myös minun mielipidettäni ja tuntemuksiani.
Olin siis aivan äimän käkenä. Eihän tämä nyt näin voi mennä…

Botoxit otettiin esille, mutta lääkäri teki ensin tutkimuksen (yäk-yäk-yäk) ja totesikin pian, ettei aio botoxia nyt pistää.
Aikaisemmin jännittyneenä ollut lihas oli rento ja joustava. Yksi aristava ja inhottavan tuntuinen kohta löytyi kuitenkin ja sitäpä rouva Tohtori sitten rääkkäsikin oikein urakalla:

”koskeeko tämä?”
kyllä koskee

”miltä tämä tuntuu?”
helvetin pahalle

”heijastuuko kipu jalkaan/lonkkaan/vatsaan?”
ööööö, joka paikkaan?

Tutkimuksen päätyttyä lääkäri totesi vaivan olevan kovasti mielenkiintoinen, mutta omituinen – hänelle ei tullut mieleen mitään, mikä voisi aiheuttaa kyseiseen kohtaan havainnoidun tyyppisen tunteen/reaktion (hyppäsin laverilla kuin sähköiskun saaneena aina kun lääkäri painoi yhtä kohtaa peräsuolesta).

Kun hän totesi kirjoittavansa lähetteen uuteen sigmoidoskopiaan, koska epäili että leikkauksessa laitettu pätkäistyn suolen liittävä panta olisi liian kireä, aloin täristä ja nieleskellä itkua.
Outoa että vaikka viimeisin skopia olikin kiitos lääkityksen siedettävä, iski sen ensimmäisen kolonoskopian kammottava muisto niin pahasti.
Huomattuaan reaktioni lääkäri jututti minua pitkän tovin ja lisäsi lähetteeseen sitten kipu- ja rauhoittavan lääkityksen. Kehotti minua vielä ehdottomasti sitä vaatimaan, jos hoitaja ei tilanteessa sitä muistaisi ”kirjoitin sen isolla tänne, niin sano vaan että tarkistaa. Ihan varmasti saat lääkityksen.”

Ja mitähän sitten jos se ”panta” on liian kireä???? Leikataanko minut taas ja sauma laitetaan uudestaan???
V***u, S*****a, P*****e. Eikö tää vois jo vähitellen taipua muiston tasolle. Miten kauan pitää vielä säätää yhden suolen kanssa??

Lisäksi sain lähetteen gynen puolelle – lääkärin mielestä pitää tarkistaa ettei esim. munasarjoissa ole mitään ylimääräistä mikä voisi kipuna heijastua toisaalle.

Hyvästi mielenrauha.

Jos en luvatusta lääkityksestä huolimatta panikoi tähystystä niin kehittelen sitten munasarjasyöpää tai muuta yhtä mukavaa.

Sanoinko jo V***u, S*****a, P*****e ?
 

Hyvinvointi Terveys

Vetten päällä

Joka vuosi minä päätän, että tänä keväänä lähden pilkille.

Tervehenkisesti, esi-isien latuja hiihdellen menen järvelle ja pyydystän pilkkirepun täyteen ahvenia, haukia, siikoja ja muita evällisiä otuksia mitä nyt jään alla uiskentelee.
Ruokin perheeni!
Oikein rintaa korventaa kaunis ajatus ekohenkisestä ravinnonhankinnasta ja ylpeys omavaraisuudesta suorastaan nostaa palan kurkkuun.

Joka vuosi minä siis päätän, mutta varmaan viiteen vuoteen en jäälle ole itseäni saanut.

Paitsi tänä vuonna! Pilvisen perjantain ja lauantain jälkeen sunnuntaiaamu avautui aurinkoa lupaillen ja koska olin suurinpiirtein maannut koko lauantain lukien kirjaa ja pelaten CandyCrushia kiskoin toppavaatetta niskaan ja suuntasin mökkirantaan.
Flunssaisen miesparan olin lirkutellut kairaamaan itselleni parit pilkkireiät samalla kun hän kairasi vedenhakureiän, joten eikun reppu selkään ja menoksi.

IMG_9904.jpg

Koska kaikki erilaiset härpäkkeet tuovat piristystä myös pilkkimiseen, jakkararepustani löytyi tällainen erittäin tarpeellinen hilekauha. Silläpä kauhoin riitteisestä pilkkireiästä jäähössöt ja -hileet ja viskelin ne ”timanteiksi järven jäälle”.

IMG_9847.jpg

Purkillinen kärpäsentoukkia herauttaa veden jokaikisen kielelle, eikös vaikka? Tai ainakin kalojen…

IMG_9841.jpgAnna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja, Lauri lohenlotjakkeita, Karri muutamia kuhia1IMG_9838.jpg

Kalastus on myös estetiikan juhlaa. Tämä mormyska ei ehkä ollut se paras kotijärvemme vesiin, mutta kauniskauniskaunis on se.

IMG_9843.jpg

Tämä nutipää osoittautui surviaisentoukan kera herkkupalaksi. Ainakin VIISI fisua kävi näykkimässä ja sain tuntea hermopäitä värisyttäviä nykäyksiä vapaa pitelevissä käsissäni…Nykäyksiä siis, fiksuja yksilöitä olivat, koska kiinni asti ei tarttunut ainoakaan.
KUNNES! IMG_9845.jpg

MIKÄ SAALIS!
Tällä jättiläisellä ruokin perheen lisäksi puoli sukua ja muutaman naapurinkin!
WOW! MAHTAVAA! UPEAA!

IMG_9860.jpg
No, aurinko paistoi ja jää kimalsi. Lokit kirkuivat vastarannalla ja taivaan halki lensi yksinäinen joutsen. Mitä väliä tuliko saalista vai ei.
Nautin jokahetkestä.

IMG_9876.jpg

IMG_9903.jpg

 

 

 

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Mieli