Ystävätär on metsänomistaja ja Stora Enso muisti häntä kutsulla vuosittain järjestettävään Tähtigaalaan. Kutsu oli kahdelle hengelle ja näinpä pääsin Aveciksi.
Esiintyjinä olivat tangokuninkaalliset Marko Maunuksela ja Johanna Pakola. Kummankaan musiikki ei kuulu aktiivisesti kuuntelemaani genreen, mutta miehän olen aina avoin uusille asioille, eikä konsertin jälkeen tarjolla oleva buffet-illallinen laisinkaan heikentänyt kutsun tenhoa. Ja konserttiseurahan oli ensiluokkaista, emme olleetkaan ehtineet tavata ystävättäreni kanssa useampaan viikkoon.
Carelia-salin akustiikassa olisi ollut parantamisen varaa, Fantasia-orkesterin soitanta ei päässyt oikein oikeuksiinsa, kun akustiikka oli kuin muinaisella Kiihtelysvaaran työväentalolla. Alussa Johanna Pakosen laulukaan ei kuulunut ollenkaan, mutta onneksi äänimiehet olivat valppaina ja asia korjattiin heti ekan biisin aikana.
Esitys ei ollut perinteinen konsertti, vaan hauskasti dramatisoitu aikamatka sotavuosilta nykypäivään musiikin siivin. En tiedä Maunukselan leipätyötä, mutta ainakin tämän konsertin aikana hän osoitti omaavansa erinomaiset juontajantaidot ja sai yleisönkin innostumaan historiikistään.
(Kuvat ovat surkeita, otettu riviltä xx kännykkäkameralla)
Tarinat katkesivat mukavin väliajoin kappaleisiin & potpurreihin menneiltä vuosikymmeniltä, välillä Fantasia-orkesteri soitti yksinään ja tähdet kävivät vaihtamassa asujaan. Ainakin viisi asunvaihtoa sisältyi tunnin konserttiin.
Kasaria suomessa ei voi esitellä ilman Dingoa. Maunuksela vetäisi päähänsä peruukin (joka lennettyään lattialle esitti välillä myös kävelytettävää koiraa) ja esitti ihan mallikkaan Levottoman Tuhkimon. Yleisö keski-iältään +65 vee ei tosin innostunut kirkumaan.
Stora Enson tilaisuudesta kun oli kyse, oli viralliseksi loppulauluksi valittu varsin sopivasti Juha Tapion ”Kaksi puuta”.
Kauniisti esitetty laulu jäi vähän toissijaiseksi, kun päädyimme ystävän kanssa pohdiskelemaan Pakolan tyköistuvan puvun esittelemää vartalonmallia…
– Onko se raskaana?
– No ei kyllä tuommosta vatsaa muuten
– Niin no..
– Kato nyt, ihan on vauvavatsan mallinen
– No on se kyllä..
Encorena vedettiin Suomen kansallistangoksi kuulema kutsuttu ”Satumaa”, Pakonen kiersi katsomorivejä ja antoi yleisön laulaa mukana. Kultakurkkuinen ystävänikin pääsi laulamaan pitkähkön pätkän biisiä ja Pakonen kehuikin häntä.
Muutama pariskunta eturivistä innostui tanssahtelemaan lavalle ja he saivat suurta kiitosta solisteilta.
Konsertti kesti tunnin ja sen jälkeen ovet avautuivat buffet-illalliselle. Tarjolla oli nyhtöpossua, röstiperunoita, kylmäsavulohta ja kolmea erilaista salaattia. Patonki ja karjalan piirakat siihen kavereiksi ja jälkiruoaksi suklaamousse.
Kyllä kelpasi.
