Onko puhelimen soittoäänellä väliä?

Vaikka Marilyn Mansonin Sweet Dreams are made of this onkin hyvä biisi, puhelinliikenteeni vilkastuttua jostain syystä olen totaalisen kyllästynyt kuuntelemaan biisiä + kymmentä kertaa per päivä. Niinpä koin, että on aika viettää tovi Ringer-appsin seurasa ja luoda uusi valikoima soittoääniä kapulaani.

Vietin siis eilisillan kuulokkeet korvilla selaten musiikkikirjastoani ja miettien mistä biisistä kenellekin tekisin uudet soittoäänet ja ennenkaikkea, mikä olisi sopiva ”vakioääneksi”, niille puheluille, joita ei ole halua eritellä.

Voi jospa olisinkin umpirakastuneessa ääliötilassa taas, biisejä valittavaksi tuoreen poikaystävän soittoääneksi olisi vaihdettavaksi vuoden jokaiselle päivälle! Tällä hetkellä miehen soittoäänenä on Satumaa, koska hän on tapaamisestamme asti jokaisen täysikuun aikaan jolahdellut keuhkojensa pohjasta ”HOPEINEN KUUUUUU LUO MEEERELLEEE SILTAAAAA”, mutta pientä piristystä siihenkin halusin. Lopulta vähän kieliposkessa sämpläsin Chisun Ihana-biisistä 30 sekunnin soittarin. (Mies oli kovasti otettu ;))

Teinien soittarit olivatkin sitten helpompia, tyttärelle muokkasin slaissin neidin omasta biisistä ja teiniHippi Humppaa itsekseen (Eläkeläisten versio Billy Idolin Dancing with myself ).

Äidilleni pätkäisin Blacksabbathin Snowboundista osan ”what you see is what you get…”.

Isäni soittelee Leevi & Leavingsin Vasara ja Nauloja katkelman ”se ei oo mies eikä mikään,jos ei valmistu talo omin hartiavoimin,
voitan kaiki vaikeudet ja viivytykset”.

Rakkaimmat naisystävät päätyivät ryhmäsoittarin alle ja heidän soittaessaan pääsee jo ensitahdeista hyville fiiliksille kun Cindy Lauper kertoo miten ”Girls just wanna have fun”

Lopulta olin pätkinyt korvaansopivia soittareita ehkä nelisenkymmentä kaikkiaan ja tiedänpähän mitä tänäänkin teen:
käyn läpi koko yhteystietolistani ja ryhmittelen yksityiset ihmiset & viralliset usein käytetyt numerot (hah, te-toimisto, kela, sairaala..) omiin kasoihinsa ja määrittelen myös niille soittoäänet.

Harrastaako kukaan muu tällaista väkräämistä? Millaisia soittoääniä teillä on puhelimissanne? Onko se aina sama vai määrittelettekö ystäville omansa? Käytättekö puhelimen tarjontaa vai teettekö itse omanne kuten minä?

PS: Ai niin se vakiosoittoääneni…Chisun ”Kriisit”-biisistä loppukertsit:

”Kuolemaa kohti mennään jokaikinen
Näkö, kuulo, kaikki pettää ja pää tietää sen
Se pelottelee meitä millä lie milloinkin
Se ei katso ikää, se vaan pettää silloinkin

Hei, kuolemaa kohti mennään
Jokaikinen
Sydän, maksa, kaikki pettää
Pää tietää sen”

 

 

Hyvinvointi Mieli Suosittelen Höpsöä

Tulkoon vaan silmitön talvi, jäätyköön maa

meikää ei haittaa pakkanen tää 🙂

IMG_3585.JPG

Mittari näyttää -28 astetta (pari astetta lämpimämpää kuin eilen).

Aamulenkillä ei tarvinnut pahemmin törmäillä vastaantulijoihin, lenkkipolku on autio, vain puut juttelevat keskenään naksuen ja napsahdellen.

Lähikorttelien koiranpissittäjät luimistelevat omissa portinpielissään ja hoputtivat Mustia pikaisesti pisaisemaan.

Bussipysäkeillä ihmiset näyttävät vetävät epätahtista ryhmäliikuntahetkeä, kun jokainen omalla tavallaan yrittää pitää itseään lämpimänä. Joukossa näkyy muutama rohkea älykääpiö ilman myssyäkin.
Hengitysten höyryt muodostavat harmaan pilven ryhmän yläpuolelle.

Kaikkia palelee. Joka paikassa, missä vain kaksikin ihmistä kohtaa,  päivitellään palelemista ja paukkupakkasia.

Paitsi päiväkodin pihassa. Lähestyn paikallisen päiväkodin aidattua leikkipihaa ja jo kaukaa kuuluu riemukkaiden kiljahdusten kakofonia säestettynä helisevillä naurunpurskahduksilla. Lumi pöllyää kun pienet jalat juoksevat sinne ja tänne, joku laskee olematonta mäkeä ja toinen yrittää survoutua umpijäisiin kiikkuihin, natisten niiden jäykät ketjut taipuvat loiviin kaariin. Päiväkodin tädit huutelevat pois kiikuista ettei peppu jäädy istuimeen kiinni.
Kukapa sitä kuuntelisi?

Missä iässä alamme valittaa talvesta, lumesta ja pakkasesta?

Varmaankin teini-iässä, kun ulkoisella olemuksella alkaa olla suurempi merkitys kuin sillä että pakarat eivät jäädy tai korvanlehdet tipahda jääpaloina katuun. Kirjaimellisesti Coolin teinin on helppo jatkaa tyylitietoiseksi aikuiseksi, joka pakkasta uhmaten pukee ylleen trendien vaatimat hepenet eikä halua hienosti muotoiltujen hiustensa litistyvät hiostavan pipon alle. Laskettelurinteessä voi toki ylleen pukea joka vuosi trendikkäät toppavetimet, mutta ajatuskin, että töihin lähtiessä tai ulkoillessa toppavaatetta päällensä vetäisi on monelle suorastaan absurdi.

Tyylitöntä, junttia, maalaista.

Kukin taaplaa tyylillään, oli siinä järkeä tai ei.

Minä kiskoin aamulla ylleni toppahousut, villasukat, villatakin, huivin, pipon ja paksut rukkaset. Jalkaani karvavuoriset saappaat ja kävelin aamun raikkaudesta nauttien ohi tärisevien koiranpissittäjien ja tanssahtelevien pysäkkiryhmien, ei palellut pätkääkään. Päiväkodin kohdalla pysähdyin hetkeksi katselemaan lasten riemua ja rajoittamatonta iloa ulkoilusta – toppahaalarien uumenista paistoi tähtisilmiä, punaisia poskia ja leveitä hymyjä. Onneksi nuo pienet eivät vielä ymmärrä olevansa epämuodikkaita.

Kun saavuin määränpäähäni, kuorin toppavarusteet päältäni ja kaivoin repusta pikkukengät, farkut, ohuen paidan ja jakun. 5 minuuttia ja olin ärsyttämässä kahvihuoneessa jäätyneitä reisiään sulattelevia naisia innostuneilla kommenteillani talven ihanuudesta 🙂

Miksi olla vain hankala, kun pienellä vaivalla voi olla täysin mahdoton?

 

 

Muoti Mieli Ajattelin tänään Päivän tyyli