Haluan uskoa viimeiseen asti, että lumi tulee takaisin, mutta jopa minun ajatuksiini on hiipinyt epäuskon siemen. Mittari näyttää + kahdeksaa astetta ja vettä sataa.
Tämä kuva on maanantai-aamulta, kun vielä pieniä rippeitä valkoista näkyi maisemassa. Nyt en edes halua ottaa yhtään kuvaa, koska kaikki on mustaamustaamärkäämustaa. Plääh.

Onneksi voin kotiin tultuani sulkea sälekaihtimet, sytyttää kynttilät ja laittaa tulen takkaan. Mielikuvitukseni kyllä peittää pihan vihreyden lumivaipan alle ja voin lauleskella iloisin mielin joululauluja kilpaa radion kanssa.

Maanantai oli hyvä päivä sateesta huolimatta: TeiniHipillä oli ajokoe ja herra läpäisi sen liput liehuen. JEEEEE. Hyvä hän ja Hyvä minä, kun hänet opetin!

Tänään kävin tarkistamassa opistolla suoritukseni ja allekirjoittamassa paperit, jotka lähtevät tutkintolautakunnalle palatakseen sieltä joskus helmikuussa. Toivottavasti. Te-toimistolle oli ryhmänohjaaja kirjoittanut todistuksen, joka toivottavasti kelpaa…
No – sitä murehdin sitten tammikuussa – kävin kurkkaamassa te-toimiston ovella aamulla, mutta jono oli sen verran pitkä, etten jäänyt joulufiiliksiäni pilaamaan siihen sakkiin.

Kotona hoidin vielä miljoona asiaa koneelta käsin, maksoin kuntoutuksen omavastuun, lentoliput Helsinkiin, matkustajavakuutuksen jne jne.
Matkustajavakuutuksen osalta kihisin hetken rumia ajatuksia liittoani kohtaan, kun se suuressa viisaudessaan on irtisanonut jäsenyyteen kuuluvan matkustajavakuutuksen vuoden lopusta alkaen. Nyt pitää jatkossa muistaa itse huolehtia se kuntoon ja vaikka  se ei mikään hirveä kuluerä olekaan, niin ”saavutetusta edusta” luopuminen on aina ärsyttävää!

Mies pesee saunaa. Kun se on tehty, laskeutuukin tähän taloon ”Joulurauha”, kaik on tehty ja eikun nauttimaan.