Alkuviikosta vietin muutaman tunnin lapsenvahtina 4kk ikäiselle kummipojalleni ja hänen isoveljelleen 1v 7kk. Mokomat nukkuivat melkein koko pestin ajan ja vain viimeisen puoli tuntia ennen äidin paluuta sain riehua veljesten kanssa. Tai no kummipoika ei paljon riehunut, mutta isoveljensä kanssa tehtiin kuperkeikkoja ja tanssittiin Jukkapojan tahtiin 😉

Yhteiskunta kutsui rintasyöpäseulontaan ja niuhonipottajana odotellessani bongaamani kyltti herätti mielihalun alkaa saivarrella josko röntgenissä/mammografiassa useinkin on käynyt MIESpuolisia, mahdollisesti raskautettuja henkilöitä?
Eikö tuota nyt paremmin olisi voinut muotoilla?
No – inhoamani mammografia ei ollutkaan niin inhottava kuin aikaisemmin, masiina oli uutta mallia ja suorastaan miellyttävä potilaalle. Se ”vanha” laite kun tuntui repivän rinnan irti ja kuvaaminen oikeasti sattui! Iloitsen tästä parannuksesta omasta ja kaikkien muiden potilaiden puolesta.

Viiskakkosen kunnossapito jatkui näin viikko ennen joulua myös lonkkien ultraamisella. Aiemmin otetut röntgenkuvat olivat jättäneet ”jotain” epäselväksi ja niinpä sain lähetteen jatkokuvantamiseen. Ultraavan lääkärin mukaan synoviittiä (nivelkalvon tulehdus) ei nivelissä näkynyt, mutta hän ihmetteli reisilihaksen turvonneisuutta. Ei selittänyt sen tarkemmin, totesi vain, että No lääkärisi kysyi tuota synoviittia, ei ole sitä, sanelen tänään. Ja poistui paikalta. On taas kysyttävää reumalääkäriltä kun se soittaa 😀

Opetuslupalaisen kanssa ollaan loppusuoralla. Tällä viikolla on tarkoitus tehdä loppuviilaus pojan taitoihin ja ensi maanantaina on se lopullinen koitos tutkintoinsinöörin syynätessä oppeja.
Hyvin ajaa hän, vaikka selkeästi ajotavasta näkyy 18veen, miehenpuolikkaan railakas ote ajamiseen. Muutamaan otteeseen on jouduttu vetämään tienposkeen ja keskustelemaan asenteista liikenteessä ja siitä kuinka lujaa sitä kaasupolijinta oikein painetaan..

8 aamua Jouluun <3