Joulukuu 11,12 ja 13

img_8423_0.jpgKäväisin perjantaina kirjastossa palauttamassa kirjoja ja portaiden yläpäässä minua tervehti tämä huippuhieno ”joulukuusi”.
Tottakai kirjastossa pitää olla kirjoista tehty joulukuusi! Tosin olisin kyllä itse valinnut iloisempia kirjoja rakennusmateriaaliksi – tuo lakikirja antaa jotenkin synkän säväyksen ainakin minulle.

Lauantaina ja sunnuntaina kaupunkiin saapuivat Joulumarkkinat. Siellä tuli käytyä molempina päivinä ja rahaa upposi aika reippaasti. Enimmäkseen ostimme joulunajan ruokia/herkkuja. Esimerkiksi nämä ihanat Hollantilaiset juustot ovat todennäköisesti oman ruokavalioni perusta ja pohja koko joulunpyhät. Juustolaatikossa odottaa nyt ainakin kuminagoudaa, 6 vuotta vanhaa goudaa, sinihomejuustoa, savujuustoa ja savustettua vuohenjuustoa…

IMG_8426.jpg

Metrilakuja piti ostaa ”lapsille” (hahahahhahahahahahhaha).

IMG_8427.jpg

Nämä kookospallerot ovat gluteenittomia ja koska joulupöydän ääressä istustelee useampikin keliaakikko, ovat nämä kiva piristys tarjoiluihin 🙂

IMG_8424.jpg

Löylynlyömille pitää tietenkin olla Löylylohta. Näistä saimme maistiaiset ja maku oli sen verran herkullinen, että kassiin sujahtivat. Purkitetut ”kukot” ostettiin retkieväiksi mökille tai muuten vain metsään.

IMG_8425.jpg

Se mitä jäin kaipaamaan joulumessuilta, oli aiempina vuosina paikalla ollut vaatemyyjä. Hemmon valikoimista olen ostanut pari mekkoa ja kahtena vuonna talvitakin. Ei ole vastaavia tämän kylän kaduilla vastaan vielä kävellyt ja vastaavat makuani täysin. Missähän myyjä tänä vuona luurasi 🙁

Lucian-päivää ei Lussekateilla juhlittu vaikka sveduhenkinen olenkin, mutta koska 13. pvä on myös juniorin synttäripäivä, juhlittiin sitten suklaakakulla ja tortilloilla.

Varsin hyvin menee viiskakkosen laihdutus…

Suhteet Sisustus Ystävät ja perhe Mieli

Valon lapsi

IMG_8430.jpg

18-vuotta sitten tähän aikaan kiljuin ja kiruin ikenet irvessä tappavani jokaikisen lähistölläni, elleivät he just nyt tälläsekunnilla saa ulos sisuksiani repivää paholaismönttiä. Miehen mukaan pääni oli kääntynyt 180 astetta ympäri ( kun hän oli yrittänyt silitellä selkääni ja muistuttanut oikeasta hengitystekniikasta) ja olin sähissyt silmät leimuten ja sylki roiskuen, että ”mitä vittua sinäkin siinä sihiset?”

onneksi lääkäri vaihtui ja minut kiidätettiin leikkuriin, missä epiduraalissa kohdustani nostettiin ihana ja täydellinen poikani.

 Siellä se tänä aamulla makasi sängyssään, 190 senttiä nuorta miestä kun aamulla hiipparoimme sitä herättämään onnittelulaulun ja lahjojen kera,  Isosisko oli vielä leiponut übersuklaisen sokerimassakuorrutetun kakun juuri päivänsankarin toiveiden mukaisesti.

Minun vauvani. Täysi-ikäinen.

Puheenaiheet Vanhemmuus Ajattelin tänään