Kirjan poliittisesta realismista ollaan montaa eri mieltä, mutta koska itse luin kirjan kuitenkin enemmän fiktiivisenä kuvauksena Hertta Kuusisen elämästa, rakkauksista ja vakaumuksesta en ota kantaa siihen.
Kirjan kolme kertojaa antaa hyvän kuvan asioiden kulusta ja ihmisten ajatuksista, kerronta on sujuvaa ja kirja luo Hertasta varsin kattavan kuvan. EI välttämättä mitään viehättävää kuvaa, kuten ei oikein kenestäkään muustakaan.
Varmaankin kirja olisi hyvinkin järisyttävä, jos poliittisesti aikakautta olisi elänyt tai tutkinut.

Pasi Jääskeläinen on palkittu novelleistaan ja myös hänen molemmat romaaninsa, tämä esikoinen Lumikki ja yhdeksän muuta sekä Harjukaupungin salakäytävät ovat Kuvastaja-palkintonsa  saaneet (ja ansainneet). Toivottavasti kukaan ei säikähdä kirjojen genreksi mainittua Maaginen Realismi-tägiä vaan hyppää kirjan maailmaan. Joka sitten on kyllä maaginen 🙂
Jääskeläinen osaa kirjoittaa niin, että epärealistisista tekijöistä huolimatta tarinaan uskoo ja eläytyy. IhanaIhanaIhana.

Pekka Hiltusen Varo Minua on kolmas osa Studio-sarjaa, missä suomalaiset naiset, Lia ja Mari elävät Lontoossa kaksoiselämää:  arkielämän ohessa Marin johtama salainen Studio korjaa ”maailman virheitä” ja graafikko Lia osallistuu toimiin muutaman muun varsin erityisosaavan yksilön kera. Lontoo-kuvaus saa lukijan haistamaan kadut ja näkemään ihmiset, juonenkäänteet yllättävät ja tarina rullaa eteenpäin koukuttavana. Vaikka luinkin Varo minua-kirjan yhdeltä istumalta ja pidin siitä tosi paljon, on se silti sarjan huonoin kirja. Jotakin puuttui ja osaa oli liikaa.

Iida Rauman Seksistä ja Matematiikasta ylittää esikoiskirjan Katoamisten Kirja minulle asettamat odotukset. Teos on pyörryttävä sukellus matemaattisesti superlahjakkaan Erikan maailmaan ja elämään, missä luvut ja lähes ylivertainen lahjakkuus antavat turvaa, suojaa ja kuoren, mutta eivät ”pelasta” elämältä ja sen rosoisimmilta kulmiltakaan.

Kristina Ohlssonin Tuhatkaunot jatkaa Nukketalosta tutun Fredrika Bergmanin tarinaa poliisin erikoisryhmän tutkimuksissa mukana olevana rikostutkijana. ”Tietysti” ryhmän pomo ja muutkin jäsenet ovat hieman erityisiä, mutta Ohlsson petaa ihmisistä monipuoliset kuvat ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia. Ryhmän kohtaamat rikokset eivät ole niitä miellyttävimpiä, mutta niiden selvitystyötä ja erillisiltä vaikuttavien tapahtumien yhteenkietoutumista on mielenkiintoista seurata.

Sophie Kinsellan Himoshoppaaja Tähtien Tiellä on – no se on Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-kirja.

Pirjo Rissanen on kirjoittanut kirjan Armista, joka ei oikein tykännyt olla äiti, vaimo tai isoäiti, mutta on kuitenkin ottanut esittääkseen jokaisen noista rooleista. Sujuvaa luettavaa, mutta kirja jäi jotenkin vieraaksi. Rissanen periaatteessa kirjoittaa hyviä kirjoja – ne vain ovat minusta jotenkin tylsiä.

Sarah Waters ihastutti minua kirjallaan Silmänkääntäjä, joten odotukset olivat suuret kun kellahdin nautiskelemaan Vieras Kartanossa tiiliskiveä (Nam. Rakastan paksuja kirjoja!).
En pettynyt. Vieras Kartanossa on ihana, jopa kauhuromanttiseksikin määriteltävä romaani, jossa henkilökuvat kehittyvät upeasti ja rappion valuminen ”paremman luokan” perheen elämään kuvautuu hienosti. Kirja on oikeastaan tapahtumiltaan tosi masentava, mutta silti ah niin ilahduttava lukukokemus!

 Sydämen Muotoinen Rasia on taas yksi kirja, jonka lainasin kannen takia. Kirjassa kauhugenrestä innostunut rocktähti Jude ostaa itselleen kuolleen miehen sielun, konkreettisesti siis tämän puvun ja näin ollen saa haltuunsa kummituksen.
Kummitus ei ole mikään ystävällinen otus ja Judella alkaa mennä vähän heikosti…
Joe Hill käyttää sanoja kuin pensseliä ja maalaa hetkiä, ajatuksia ja ihmisiä taitavasti lukijan nähtäväksi. Tyyli toi mieleen yhden lempikirjailijoistani Stephen Kingin ja kas kummaa, kun kirjan AHMITTUANI googletin Joe Hilliä, niin hän onkin  Kingin poika!

Katariina Sourin Musta Mandala-trilogian toinen osa Sammunut sydän jatkaa Monan seikkailuja. Pesti venäläissyntyisen perheen Eiralasasuntoon tekemään mosaiikkityötä demonisesta Serafista nostaa taas erilaiset näyt Monan aistittaviksi ja yksi Monan mandaloista on osana vankilasurmaa. Kakkososa on parempi kuin ykkönen, eli eikun kolmosta odottelemaan.