”Tee mallin mukainen todistus siten, että voin valita lomakkeella haluamani henkilön ja tulostaa todistuksen hänelle.
Tarvitsee tehdä:
   – taulukko, minne henkilötiedot syötetään (tunnus, etunimi, sukunimi)
    – lomake, jolla voi selata haluamansa henkilön tiedot esille
    – kysely, joka poimii lomakkeella olevan henkilön tiedot
    – raporttina todistuspohja, jonka pohjana (ohjausobjektin lähde) toimii ym. kysely.
Kyselystä raportille tulevat mallin mukaan nimitiedot ja syntymäajan tilalle tunnus. Muut raportilla olevat tiedot voi kirjoittaa tai kopioida Nimi-kenttään.”

Siinäpä oli Tietokantakurssin lopputehtävä.

Avasin Accessin ja aloin naputella, aikaa huimaavat 3,5 tuntia tänään ja tarvitessa jatkaa saisi viikon päästä tiistaina.

En ikinä osannut kuvitella, että innostuisin tietokantojen laatimisesta, kyselyistä, lomakkeista ja raporteista puhumattakaan, mutta heti kurssin alusta saakka olin täpinöissäni, Access upposi mieleeni luodin lailla.

Ihanaa.
Mielenkiintoista.
Hykerryttävän haastavaa.
HAUSKAA!

Tänään olis sitten näytön paikka enkä jännittänyt yhtään.
Reilussa kahdessa tunnissa olin luonut tarvittavat taulukot, kyselyt, lomakkeet ja raporttipohjan. Esikatselussa hehkui (lähes) täysin mallin mukainen todistus.

Ja hulluinta on, että en kyllä osaisi selittää mitä tein ja miten – Access imaisi minut sisäänsä.

Minä vain tein: loin, yhdistin, määrittelin ja muotoilin posket hehkuen innosta ja lopputulos oli yht´äkkiä edessäni.

Melkein pelottavaa huomata mihin kaikkeen sitä oikeasti pysyykään!