Päivä Norman seurassa
Sain synttärilahjaksi Sofi Oksasen uusimman kirjan Norma ja ”sopivasti” iskenyt flunssa vapauttikin minut muista toimista makaamaan tyynypinoon nojaten sänkyyni. Mies kantoi kuumaa teetä viereen sitä mukaa kun entisen sain juotua ja minä keskityin sivujen kääntelyyn.
Norman voi määritellä perusjuoneltaan rikosromaaniksi, mutta Oksanen kietoo tarinaan magiaa, satua ja feminismiä, niin keitos kieltäytyy asettumasta minkään yksittäisen määreen alle.
Sanotaan, että hiukset ovat naisen kruunu, mutta Normalle, Norman äidille ja esiäiti Evalle ne ovat myös kahle ja kukkarontäyttäjä. Hiukset myös elävät omaa elämäänsä toisaalta helpottaen, toisaalta hankaloittaen naisen elämää.
– Haluaisitko sinä aistia ohikulkijan tulevan kuoleman, niinkuin Norma hiustensa ”avulla” joutuu aistimaan?
Loppupuolella tapahtuva hyppy lapsikaupan ja synnytystehtaiden maailmaan tuntuu ensi metreillä hieman oudolta, mutta sekin osio kietoutuu tarinanutturaan lopulta saumattomasti.
Päättyikö Norman tarina onnellisesti? Happily ever after ei jäänyt päälimmäiseksi tunteeksi kirjan lopussa, mutta toive paremmasta kuitenkin.
Toivottavasti Norma löytää Evan tyttären jälkeläiset, kaltaisensa.
