Jäätyäni YT-neuvottelujen avustamina työttömäksi 2013 elämä oli taloudellisesti ongelmatonta. Sain jopa korotettua ansiosidonnaista päivärahaa ja aloitettuani opiskelun TE-toimiston suosiollisella hyväksynnällä minulle maksettiin vieläpä  verottomia kulukorvauksiakin 9 euroa/pvä. Näin ollen rahat riittivät laskuihin ja hubailuihin, kunhan ei aivan hervottomasti innostunut revittelemään.

Sitten tuli se päivä, kun ansiosidonnainen loppui ja siirryin KELAn peruspäivärahalle, joka olikin pienoiseksi järkytyksekseni todellakin pieni.  Kuukauden nettotuloni tipahtivat alle 700 euron, sisältäen siis tuon 180 verottomia kulukorvauksia (ja pikkasen alikanttiin määritetyn veroprosentin, mutta murehdin mätkyjä sitten vuoden päästä…).
Tälläkin vielä elellään ihan ok. Lainanlyhennys hoituu  eikä nälkää tarvitse nähdä kunhan vähän miettii ruokalistaa etukäteen. Toki mies joutuu hoitamaan vakuutukset, sähköt, vedet jne.  Onneksi se on guru ja saa hyvää palkkaa.

Mutta.

Tuossa lueskellessani viimeiseen tenttiin, juolahti mieleeni että opiskeluni loppuvat 31.12.2015.

Kääk.

Tammikuusta alkaen tuloni koostuvat siis vain KELAn peruspäivärahasta. Juniorikin täyttää joulukuussa 18vee, joten alaikäisiä huollettavia ei ole enää.
Kuukausiansioni tulee olemaan nettona +- 400 euroa.

Lainanlyhennys on osaltani 405 euroa.

Kääk.

Onneksi täällä susirajalla työnantajat suorastaan tappelevat viisikymmentäkaksivuotiaista naisihmisistä.

Not.