Tänään en jaksa sanoa asioita kauniisti ja kohteliaasti.

Tänään sanon suoraan että ei perkele tai vaadin äänekkäästi MINÄMINÄMINULLENYT!  Haluan kahvini PUNAISESSA PikkuMyy-mukissa enkä tuossa vihreässä. Tai että mene pois, en jaksa sinua nyt. Ole hiljaa. Ja että ei, nyt ei kiinnosta mitä kivaa ostit eilen ja minkävärinen meikkivoide on IN just nyt.

Tänään en jaksa kuunnella lyyrisiä kuvauksia ihanasta auringonnoususta ja usvan peittämästä metsästä.

Tänään juttelen vain niiden kanssa, jotka tunnustavat että vituttaa herätä kukonlaulun aikaan ja hyi että inhottaa kun tennarit kastuu märässä ruohossa. Ja että ihanassa käsinvaletussa design-kupissa ei höyryä täydellisellä maitovaahdolla koristettu extraspessujauhatettu kahviuutuus, vaan saatanan pahanmakuinen suodatinlitku. Aamupalaleipäkin oli kuivaa markettitavaraa.

Tänään en jaksa nähdä vaivaa sen eteen, että peilistä katsoisi kivannäköinen ja kaunis nainen, edustavasti puettu ja silmälle ilo ilmestys. En jaksa valita asua väriväriin tai sillai ihqusti tahallisen epävireisesti, kato sillai ”särmästi”.

Tänään sykerrän kampaamattomat hiukset nuttanalle virttyneellä hiusdonitsilla, jätän unihiekat silmiin ja kuljen koko päivän maalitahraisessa teepaidassa ja pojan verkkareissa.

Tänään ei kaiuttimista solju klassista saatikka mitään trendikkyyttä edes läheisesti liippaavaakaan, radion suosituimmat kanavat pysyvät tiukasti kiinni.

Tänään puhallan pölyt levysoittimesta ja laitan soimaan säröisiä ja lähes puhkisoitettuja vinyylejäni: Stranglersia, Ramonesia, Ebba Gröniä ja Ratsiaa. Ja nupit YHTEENTOISTA!

Tänään ei pöytään kateta kauniita astioita sävy sävyyn muun kattauksen kanssa ja tarjoilla tarkkaan mietittyjä ateriakokonaisuuksia ”sillai kivalla twistillä”.

Tänään syön roiskeläppäpizzaa, kissanrustohampurilaisia ja juon SOKERIlimpparia päälle. Ja syön pullaakin perkele.

Että semmoinen päivä on tänään.