Meillä on treffit.
Onneksi autossa on ilmastointi, se tulee tarpeeseen kun suuntaamme aamupäivällä kohti Savon sydäntä, Kuopiota. Mittari näyttää 30 plus-astetta, mutta kiitos tekniikan ihmeiden sisällä Citroënissa puhaltavat vilpoisat tuulet eikä lämpötila nouse yli 20.
Perinteisesti menomatka menee hiukkasen mököttäessä, mutta se on jo niin tuttua touhua, ettei tunnu missään, ohimenevät maisemat hehkuvat auringon paahteessa ja kännykästä voi aina tutkiskella FB kavereiden kuulumisia tai vaikka ostaa mottinetistä talven polttopuut.

Kuopiossa heitämme auton toriparkkiin ja suunnistamme heti ekalla kerralla oikeasta uloskäynnistä lähes suoraan hotellin eteen. Iloinen yllätys odottaa huoneen ovenavauksen takana, koska olemmekin saaneet maksamamme perushuoneen sijasta suuremman ja paremmin varustetun Superiorin: on sohvaryhmää, kahvinkeitintä, kylpytakkia ja kosmetiikkapussukkaa kylppärissä. Sänky on leveä kuin valtamerilaiva ja tyynyjä täynnä. Kyllä kelpaa!

Kansainväliset markkinat alkoivat jo torstaina, mutta väkeä ja tohinaa tuntuu riittävän vielä lauantaiksikin ja soluttaudumme väkijoukon sekaan kuumana paahtaville mukulakiville. Kun vilinä on ahmaissut sisäänsä, ei uskoisi olevansa enää Suomessa.
Houkuttelevia tuoksuja tulvii nenään, erikielisiä kutsuja kuuluu oikealta ja vasemmalta ja helle pehmittää kiireen stressaamaa kroppaa.

Kojuissa on tarjolla houkutuksia 30 eri maasta, paikalla peräti satakunta yrittäjää. Parhaiten ovat edustettuina ranskalaiset, Italialaiset ja Saksalaiset, kaukaisimmat kauppiaat ovat  Zimbabwesta, joten nähtävää, maistettavaa ja koettavaa riittää. Napsimme herkkupaloja sieltä ja täältä, tutkimme koruja, vaatteita, kukkasia ja välillä käymme nauttimassa piccolopullot kuohuvaa torinlaidan tarjoilualueella. Aurinko paistaa.

Useampi tunti vierähtää kierrellessä torin tohinoissa mutta lopulta olemme päättäneet, mitä haetaan huomenna kotiinviemisiksi ja suuntaamme hetken levolle hotellille. Jalkojen viilennyksen jälkeen mahtisängyllä makoillen päätämme suunnata elokuviin, tarjonta on hippasen verran runsaampi kuin kotikaupungissa ja valinnan tekemiseen meneekin hetki jos toinenkin. Viimeinen taisto käydään Mission Impossiblen ja 3D-Pixels -leffan välillä, ja koska Mikki Hiiri (Tom Cruise) ei ole lempinäyttelijäni, päädymme Pixelsiin.
Poppariboxit kädessä asettaudumme varsin mukaville istuimille, voimme nostaa jalat edessä olevien tuolien selkämyksille ja levittäytyä muutenkin rennosti paikoillemme, koska näytöksessä on lisäksemme vain kolme muuta katsojaa. Suorastaan Yksityisnäytös!
Leffa on sopivan aivoton ja naurattaakin pariin otteeseen, kasaripelit ovat tuttuja ja muistoja omista pelisessioista  (esim. 7,5 tuntia Tetristä putkeen…)välähtelee päässä kun screenille heijastuu vähemmän toiminnallinen kohtaus.

Leffan jälkeen drinksuille ja visiitti hotellihuoneeseen kampaamaan hiukset, jonka jälkeen suuntaamme päivälliselle valitsemaamme Kreeta-ravintolaan. Ravintola on vaihtanut sijaintia sitten edellisen visiitin ja tykkään uuden huoneiston ilmeestä enemmän kuin entisen, aika lämmintä sisällä on, mutta saamme pöydän läheltä avointa ovea joten olo on siedettävä.
Syömme 14 maisteluannoksen aterian ja vaikka tietoisesti säännöstelemme suupaloja, syömme silti liikaa. As always. Jäätelö aterian lopuksi helpottaa hieman täysinäistä oloa ja jaksamme käppäillä hämärtyneessä illassa kohti satamaa.

Satamassa solahdamme taas väenpaljouteen, tivoli on ahdettu ehkä turhan pienelle alueelle sataman rantaan, joten jonoja ja ruuhkaa riittää. Ilta on kuin samettia, musiikki pauhaa ja ihmiset kiljuvat laitteiden pyörityksessä. Yritämme saalistaa pehmolelua nosturiautomaateista, mutta eihän niistä muuta irtoa kuin kuuden euron edestä naurua ja jännitystä. Tarpeeksi sekin.

Illan kruunaa ilotulitus. Kuinka mahtavaa onkaan ihailla sitä ilman että varpaat ovat jäässä ja nenänpää kipruilee pakkasessa! Sataman taivas täyttyy upeista valotähdistä ja nojailemme toisiimme kuin teinit.

Vähitellen valumme satamasta keskustaan muun väkijoukon följissä ja rantaudumme hotellille. Huoneen baarikaapista avaamme vielä pullon punaviiniä ennenkuin päädymme hyödyntämään mahtavan parisängyn tarjomaa temmellyskenttää.

Ennen nukahtamista ehdin miettiä, että päivä oli täydellinen.

Sängyssä on tosi hyvä myös nukkua 😉