Pätkätöiden Paronitar, part one

Aktiivisen työnhaun häämöttäessä opiskelujen loputtua ihan tuossa nurkan takana, ajattelin tsekata CV:tä ajan tasalle.

Vähänkö nauratti sitä listaa lueskellessa. Minä olen ollut Pätkätöiden Paronitar jo ennen kuin pätkätyö-termiä yleisesti edes käytettiin. Taisi jopa joku työnantaja ihmetellen kommentoida työhistoriaani, että ”miten sinä olet tehnyt töitä näin monessa paikassa?”  80-luvulla se onni ja autuus taisi olla, että kun koulusta suoraan mentiin töihin, siinä pysyttiin eläkkeelle asti. Lyhyet työsuhteet olivat merkki hölmöilyistä tai osaamattomuudesta joidenkin vanhoillisten työnantajien mielestä.  Itse otin ja otan asian ihan toisin, ”eläketyötä” en taida haluta edes löytää.

CV:n lukeminen on aikamoista buustia itsetunnolle, hitsipilli mitä kaikkea minä osaankaan! Minä voisin laulaa Anssi Kelan 1972-biisin kertosäettä ihan vain itsestäni, niin monta eri ”ammattia” löytyy listalta.

Ensimmäinen  oikea työni oli ylioppilaskevään Multitasking-paikka,(emäntä-puhelinvaihde-lähetti), missä hoidin paikallisen rakennustarvikeliikkeen puhelinvaihteen ja kahvion/lounasravintolan pyörittämisen. Taisin luppoaikoina järjestellä hyllyjä ja toimia myös lähettinä. Yhden kolarinkin päräytin firman pakettiautolla ihan siinä parkkipaikalla.

Opiskeluaikana tein juontajan hommia ja olin osajärjestäjänä erilaisissa tapahtumissa & tempauksissa. Pakollinen matkatoimistoharjoittelu toi määräaikaisen työpaikan matkatoimistovirkailijana opiskelujen loputtua, eli siinäpä työpaikka nro. 2.

Viimeisen palkkani turvin reissasin pitkin Eurooppaa ja varmistuin myös siitä, että kaukorakkauteni ranskalaisen lakiopiskelijan kanssa ei kestänyt Pariisin arkea. Ei tullut kreivitärtä minusta enkä päässyt Ranskan pressan päivällisille. Voi voi.

Ranskasta kotiuduttuani sain (määräaikaisen) paikan kaupungin kopiolaitokselta missä opin kaiken hehtaarinkokoisten karttojen käsittelystä, sekä myös sen kuinka vaihdetaan hirveään mörkömasiinaan ammoniakkisäiliöt sun muut myrkyt, mitä silloiset laitteet käyttivät. Opin myös taittelemaan tosi kauniita taitoksia. Nimikkeeni oli kopisti (3).

Iltaisin kävin istumassa/makaamassa/kiemurtelemassa paikallisen taidekoulun piirustusmallina(4).

Seuraava oppimisen paikka avautui kaupungin matkailutoimistossa.  Minusta tuli matkailuneuvoja (5) niin suomen, ruotsin, englannin kuin saksan kielelläkin.  Vastasin osaltani myös silloisten laulujuhlien kotimajoitustoiminnan organisoimisesta.

Kun pesti kaupungilla loppui, sain suorilta siirtyä vakuutusyhtiön siipien suojiin.  Aloitin työt vahinkojen korvauskäsittelijänä (6) ja erikoisalakseni muotoutuivat lypsylehmät! Taidan vieläkin osata keskustella todella asiantuntevasti nautaeläimen käyvästä ja teurasarvosta sekä lypsylehmien vuosituotannoista.
Tästä työstä läksin rakkauden perässä länsinaapuriimme.

 

Jatkoa seuraa…