Pitkä viikonloppu Brysselissä
Huolimatta murtuneista kylkiluista tai orastavasta flunssasta, rahjasin itseni perjantaiaamuna viiden jälkeen lentokentälle ja -koneeseen. Helsingissä pikainen vaihto ja silirimpsis, yhdeksän jälkeen jaloittelin Brysselin lentokentällä kohti uusia seikkailuja.
Ystävättäreni M. oli vastassa kentällä ja heitti minut kotiinsa lepäilemään siksi aikaa, kun käväisi töissä setvimässä muutamia sähköposteja. Lepo oli tervetullutta ja pienet torkut piristivät räytyvää ruumistani sen verran ripakasti, että varasimme ”paikallisesta” ravintolasta XX ja siirryimme sinne nauttimaan illallista.
Alkudrinkkinä men’un mukaan nautittiin shampanjaa. Nam.
Alkupala Tonnikalatartar maistui minulle ja toisella puolen pöytää nautittu parsa-annoskin livahti kuin huomaamattamme ruoansulatuselimistön käsiteltäväksi, talon viini oli viileän hivelevää kielellä ja sehän (kieli siis) notkistuikin niin että hyvä kun annoimme toisillemme sanansijaa!
Pääruokana nautimme helmikanaa (minä) ja kulta-ahventa (M.), vatsat alkoivat täyttyä uhkaavasti, mutta kun kohtelias tarjoilija esitteli jälkiruokavaihtoehdot niin se on menoa eikä meininkiä: mangojäätelöä ja suklaafondant ja jäätelö/kerma/tuore mansikka -herkku upposivat pallukkavatsoihimme ilman ongelmia.
Näiden ihanuuksien jälkeen tasoittelimme oloamme kupillisilla kahvia/teetä ja onnemme oli täydellinen. Uskomatonta mutta totta: Koko tämä lysti maksoi naurettavat 49 euroa/henkilö!
Seuraavana päivänä aloitimme puutarhailun, olimme jo aiemmin miettineet, että käymme kiertämässä kuninkaalliset puutarhat, koska ne sattuivat sopivasti olemaan yleisölle avoinna juuri reissuni aikana. Puutarhaan/kasvihuoneisiin pääsee yleisö vain kerran vuodessa parin viikon ajan, joten siellä vietimme lähes koko päivän lauantaina. Aivan uskomattoman kaunis paikka ja pikkukommunisti päässäni huuteli koko ajan, että ”tämä kaikki vain yhden perheen käytössä” ”verorahoilla” jne. Kommunisti jäi jalkoihin kun sisäinen kapitalistini alkoi riemusta kiljuen haluta sitä sun tätä viherihmettä mitä vastaan ilmestyi.
voi sitä tuoksujen sinfoniaa ja kauneuden määrää mitä likinäköiset silmäni saivat ihailla!
Olen aina pitänyt verenpisaroita mummokasveina, mutta kyllä tänä kesänä niitä roikkuu minunkin kuisteillani!
Kovin on vehreää verrattuna Itä-Suomen toukokuuhun
Sunnuntaina suuntasimme 11. kansainvälistä kukkanäyttelyä katsastamaan Groot-Bijgaardenin linnaan – aivan upea paikka sekin ja kasvihöpelöille hieno visiittikohde ilman kukkanäyttelyäkin.
Voiko olla romanttisempaa idylliä?
Silta taisi olla vuosimallia 16XX, vähän pelotti ylittää ;)
Koska visiittikohteet olivat kaikki olleet puutarhoja tms, niin viimeisenäkin päivänä oli etsiydyttävä alan ympäristöön ja ajelimme Brysselin ulkopuolelle Mecheleen, josta löysimme Ruusupuiston ja Dahliapellon ja mitähän kaikkea muuta…tosin ruusut vasta aloittelivat kukintaa ja Dahliat eivät olleet edes maahan istutettuja…Mutta alueella oli hauska kävellä ja nauttia +23 asteen lämmöstä, Visteriaportti, vaikkakin jo vähän rupsahtanut ilahdutti silmiämme :) Tämä paikka on ehdoton kohde KESÄkuussa matkaavalle !
Rauhallinen oli siis viikonloppumme, kiitos minun kylkiluitteni ja flunssani sekä emäntäni aiemmin poteman vatsataudin, mutta silti ”uutena ihmisenä” sieltä kotia kohti palauduin.
Siitä on pitkä aika kun olemme ehtineet vain olla keskenämme ja puida perusteellisesti mitä omituisempia asioita ja ajatuksia. Tai vain nauraa käkättää turhanpäiväisiä asioita, jotka vain meitä naurattavat. Olemme olleet parhaimpia ystäviä 37 vuotta ja niiden vuosien tuoma toisen tunteminen ja läheisyys on ainutlaatuista!