Ripuliton Wien
Ehdinhän minä nauttia Wienistä ilman ruokamyrkytystäkin ja kaupunki on todella ihana!
Nämä kaupunkimatkathan ovat minun ja ystävättäreni yhteinen traditio – joka vuosi pyrimme lähtemään kahden kesken jonnekin Euroopan kaupunkiin, mieluusti sellaiseen missä kumpikaan ei ole aiemmin viettänyt päivää pitempää aikaa. Ystäväni asuu Belgiassa, joten näämme vain pari kertaa vuodessa ja yleensä mukana on silloin myös perheemme, olemme toistemme tyttärien kummeja ja ystäviä jo kaukaa ekaluokasta asti – siis jo 45 vuoden takaa! Nämä pitkät viikonloput ovat vain meille kahdelle, saamme juoruta sydämemme kyllyydestä, kävellä kenkämme puhki ja kiertää niin monta museota ja kauppaa kuin ikinä haluamme, kahdestaan! Tänä vuonna kohteemme oli siis Itävalta ja Wien.
Pyhälle Pietarille on rakennettu kirkko tietysti myös Wieniin ja varsin kauniskin siitä on tehty:
Yhtään kenenkään uskontoa halventamatta: rippituoli tuo kyyniseen mieleeni kuvan lippukojusta, josta saa lipun taivaaseen…
St Stephanin tuomiokirkko saa varmasti jokaisen Gootin riemuitsemaan, niin upea se on tyyliltään. Meidät se vangitsi lähikortteleihinsa omituisesti – tuntui että AINA päädyimme kirkon luo jostain suunnasta.
Herra Mozart kuuluu itsestäänselvyytenä Wieniläiseen katukuvaan, tässä hän kuugeloi varsin megalomaanisen kokoisena suklaakaupan ikkunasta.
Minähän olen jouluihminen, joten tämä year-around joulukauppa ilahdutti sieluani suuresti ja hyräilinkin muutaman korttelin ajan Oi jospa ihmisillä ois joulu ainainen ;)
Nämä hurmaavat vaatekoukut löytyivät majoituspaikastamme Starlight Suite Hotelsísta.
Aamiainen hotellissamme ei olisi voinut olla herkullisempi. Kahvi maistui juuri sopivan täyteliäiselle ja aromikkaalle, tuoremehut olivat tuorepuristettuja ja leipätuotteen kuumia suoraan uunista.
Matkan varrelle sattui myös toisen suuren säveltäjän nimikkopaikka.
Freyungenin pääsiäismarkkinoilla riitti katseltavaa ja ihailtavaa:
Museokortteliin, Leopoldmuseossa kierrellessämme pääsimme näkemään International Rueda de Casino – Flash Mob Day 2015 / Vienna tanssahtelun. Vauhdikasta ja hauskaa!
Klimt oli vaikuttava kaikissa teoksissaan, mutta museon suurin anti taisi kuitenkin olla Egon Schielen taiteeseen ja muusaan Wallyyn tutustuminen.
Välillä piti lepuuttaa jalkoja huoneessa ja nauttia virkistystä niin nesteenä kuin keksien ja juuston muodossa.
Kaikkea ne Mersumiehet keksivätkin :)
Schönbrunnin pihalla seisoivat ylväät hevosparit valmiina kuljettamaan turisteja ja paikallisia vierailijoita. Emme sortuneet houkutukseen, olivat pollet aika pahanhajuisia.
Olen aina ollut viehättynyt portaikoista, tässä oikein kauniit, joita pitkin saatoin hyvin kuvitella muinaisten keisarinnojen ylväästi kulkeneen.
Schönbrunnin puiston alueelta löytyi viehättävä kahvila, jonne ei tarvinnut edes jonottaa, koska sesonkiaika ei päällä ollut. Luomua ja vegeä löytyi, tarjoilija ilahtui suomalaisuudestamme ja innostui juttelemaan sedästään, joka on asunut 18 vuotta Lahdessa.
Schönbrunnin puistossa riitti nähtävää vaikka luonto ei ollutkaan kukkeimmillaan. Patsaat ja suihkulähteet saivat huokailemaan ihastuksesta.
Elokuvafriikkinä oli pakko suunnata Prateriin ja huvipuistoon sekä matkata Orson Wellsin kuuluisasta The Third Man-leffasta tuttuun Das Wiener Riesenradiin. Näkymät olivat komeat ja vaunuissa keinuminen korkealla jännää!
Harmi ettemme älynneet varata lounasta/päivällistä vaunuun, muutamassa vaunussa oli hienosti katetut pöydät shampanjacoolereineen odottamassa aterioitsijoita. Mutta ehkä ensi kerralla?
Kahvihammasta alkoi taas kolottaa ja päädyimme yrittämään Kuninkaallisen ja Keisarillisen sokerileipurin kahvilaan Demeliin, mutta huihai, ei toivoakaan saada pöytää. Puitteet olisivat kyllä olleet uljaat.
Myymälässä esillä olevat tuotteet olivat uskomattoman kauniita ja epäilemättä herkullisia. Kotiin lähti puulaatikkoon pakattu Sacherkakku ja muutama muu pikkuherkku.
Kahvia oli kuitenkin saatava, joten suunnistimme seuraavaksi Cafe Centrumiin, jonka miljöö ei sekään ollut huonoimmasta päästä…Ovella tervehti sulavaeleisen ovimikon lisäksi myös tämä vähän jäykempi hemmo.
Cake heaven <3
Päädyimme maistelemaan näitä pikkukaunottaria, vadelmalla ja karhunvadelmalla koristettu yksilö oli viedä tajun herkullisuudellaan.
Orvokkileivos, sokerikuorrutteinen todella makea ja mehevä leivonnainen, ei kuitenkaan meidän makuumme ensimmäisen nokareen jälkeen. Makea voi olla joskus liian makea.
Tämä vadelmatorttu oli raikas ja unikonsiemenpohja toi makuun hauskan twistin.
Tänne kannattaa mennä, Cafe Central, ehdottomasti :)
Lempiautojani ovat sitikat ja tästä kaunokaisesta sai vielä ostaa struudelia ja kermasarvia sekä kaikenlaisia torttuja. Unelma-auto siis.
Marialle pyhitetty oli tämä kirkko, kauniisti koristelu sekin. Alttarien peittäminen liittyy jotenkin pääsiäiseen ja ne paljastetaan jossain vaiheessa…olisiko pääsiäisyönä?
Vaikka edelleen löytyy niitä valopäitä, jotka uhoavat natsien vainojen olleen vain propagandaa ja he näin ollen kieltäytyvät uskomasta sen enenpää holokaustiin kuin muihinkaan hirmutekoihin, niin ainakin minut tämä muistopatsas hiljensi.
NIEMALS VERGESSEN!
Poislähdön päivä koitti ja kentällä nautiskelimme traditionaaliset jäähyväiskuplajuomat kera suolapalan. Skoolatessa lauloimme Tekramütischin Herkut ja Myrkyt -korvamatoa yhtään arvaamatta että ”kuinkas sitten kävikään…”
Summa summarum: Wien on mahtava kaupunki ja uskonpa, että suuntaamme sinne toisenkin kerran. Nähtävää on joka paikassa ja todellakin kävimme vain yhdessä museossa ja yhdessä konsertissa, molempia löytyy kaupungista sadoittain! Haluaisin myös nähdä kaupungin kesämekossaan, nyt puissa ei paljon ollut edes hiirenkorvia, vain koreanonnenpensas kukki kirkkaankeltaisena pilvenä.
Shoppailtuakin tuli…