Rise of the Menopause Monster

Ainahan minä olen ärtsymmästä päästä naiseläjää ollut, mutta voi varvassilsa sentään minkälainen minusta on tullut viimeaikoina. Mikään ei ole hyvin, ei vaatteet, aatteet eikä ympäristö. Jos ei purista niin kiristää, hampaat narskuvat ja jos katseet voisivat polttaa niin  poroksi kärventyisi kaikki lähietäisyydellä eläjät.

Olotilavaihtoehtoja perheen ja ystävien iloksi:

1) Aamulla
Mie en halua herätä, miks miun pitää herätä? Mut eihän miun tarvitse herätä? Miksei kukaan herää?Pitääkö miun nyt herättää kaikki??
Ai MINUNKO pitää tehdä aamupala? EN TEE, joku muu saa luvan tehdä! EIKÖ kukaan katso kelloa? ULOS sieltä vessasta!
Bussi menee minuutin päästä, kaikki myöhästyy! EN lähde kuskaamaan ketään, MYÖHÄSTYKÄÄ sitten, en välitä!!
…itkua.

2) Päivällä
Kukaan ei ymmärrä minua! Elämä on kurjaa. Kaikki vihaavat minua. Minä olen ruma. Itkettää. Masentaa. EI TÄSTÄ TULE YHTÄÄN MITÄÄN!
Miks nää housut puristaa? Missä on miun vyötärö? Miks miun naama näyttää tältä? Kamalaa miten multa lähtee hiuksia!
…masentunutta mutinaa sohvan nurkassa, itkua.

3) Illalla
Mulla on kylmä. Mulla on kuuma. Nälkä. Vatsa ihan turpeena. Älä koske minuun! Mitä vittua siinä hipelöit? Mee pois. Usko nyt.
…punahehkuista raivonkihinää, itkua.

4) Yöllä
Liian pehmeä tyyny. Liian kova tyyny. Missä miun tyyny. Kuuma. Kylmä. Perkele miks mie herään aamukolmelta. Kuuma. Kylmä.
HERÄÄ! Kuorsaat kuin tukehtumaisillaan oleva virtahepo, lopeta! Mie en saa unta!! Kello on puolineljä. Kuuma.
…itkua siihen liian kovaan tyynyyn tukahdettuna.

Vaihdevuodet???