Sunnuntaina sataa aina

tai vaikkei sataisikaan, niin tylsää on.

En pidä sunnuntaipäivistä kun kaikki on hidasta ja laiskaa ja mitään ei tapahdu. Ihmiset vain möllöttävät ja ”pyhittävät lepopäiväänsä”.
Mitä pyhittämistä se on ettei tee mitään??? Raamatullisesti jos makaamistaan perustelee, niin PÄH – jos olisi uskonnosta riippuvainen niin hilpaisisi kirkonmenoihin tai muihin pätinöihin!

Tokihan voisin itse alkaa toimia ja touhuta ja tehokkaana vääntää jotakin, mutta sitten kuuluu kolmesta mörököllinkolosta märinää, että mitä sie siellä vouhkaat. Nimittäin rakas perheeni kyllä osaa otttaa rauhallisesti. Puolet perheestä vielä unilla, eli ne teinit.  Mies sentään nousi aamukahville kanssani seiskan pintaan, mutta siirtyi takaisin vaakatasoon heti syötyään itsensä tärviölle. 

Taidan ottaa auton ja hurauttaa keskustaan, kai siellä joku torikirppis on menossa ja edes muutama ihminen.  

suhteet oma-elama
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.