Uusi tatuointi
Sain synttärilahjaksi viime syksynä tatuointilahjakortin ja olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että saisin nilkan psoriläikät hoidettua pois voidakseni ottaa neljännen ja näillä näkymin viimeisen tatuointini. Eilen oli viimein se päivä, että suorastaan leijuin tatuointiliikkeeseen valmiina uuteen kuvaan kehossani.
Mietin tätä kuvaa aika kauan, koska mielestäni jokaisen tatskan pitää merkitä jotain sen lisäksi että se on _minun_ silmiini kaunis. Ensimmäisen tatuoinnin otin juniorin syntymän jälkeen, kun olin pudottanut kaikki raskauden ja varsinkin imetysajan löhöilyistä kertyneet liikakiloni. Kuvaksi valitsin ah niin tyttömäisen ruusun rintapieleeni. Ruusu siis oli palkinto palautumisesta omaksi itsekseni ja sinisen siitä teki jo lapsuudesta asti toistunut uneni suuresta niitystä, missä kävelen määrätietoiseti kohti jotain. Se jokin osoittautuu yksinäiseksi siniseksi ruusuksi ja unessa koen suurta onnea ja tyytyväisyyttä kukkasen löytäessäni.
Toisen tatuoinnin otin suurten muutosten aikaan, muutimme uudelle paikkakunnalle jättäen vakkarityöpaikat ja ystäväpiirin taakse joten paljon uutta ja haastavaa oli edessä. Silloin päädyin ottamaan niskasta selkärankaa alaspäin laskeutuvan lohikäärmeen kuvan, ”voimaeläimeni”.
Kolmas leiska ilmestyi iholleni hetken mielenjohteesta, mutta on silti tosi rakas: molemmat lapseni ovat syntyneet sektiolla, joten alavatsaani koristaa siis sektiohaavoja kaksin kappalein – haavat ovat onneksi aivan vierivieressä, joten kosmeettisesti arpi on siisti. Tämän arven päälle lyötätin lasteni nimikirjaimet sekä syntymäkellon ajan, jotka ovat molemmilla samat. Lasten nimikirjaimet tarkoituksella ja syntymäkellonaika ihan sattuman kautta.
Tämän uuden kuvan halusin myös ”kuuluvan” joukkoon ja mietin mikä olisi yhdistävä tekijä. Kreikkalaisen filosofian mukaan maailman koostuu neljästä elementistä: maa, ilma, tuli, vesi ja tässä kohtaa astui avuksi se pieni ”Hihhuli”, joka asuu minussa…
Sininen ruusuni kuvastaa elementtiä maa, Lohikäärme vastaa elementeistä tuli ja ilma joten minulta/minusta puuttui vielä se neljäs elementti, vesi.
Kun tämä ajatusmalli oli ratkennut, oli helppo päättää kuva ja nilkkaani piirtyikin tämä:
Hoo, tulipas ISO kuva!! Ja onpas mulla rumat kantapäät. Pääasia, eli tatuointi on kuitenkin kaunis.