Uusi vuosi, uusi kalenteri

Uusi kalenteri on kuin vastasatanut lumi, johon aamulla saa astella ensimmäiset jalanjäljet.
Uusi kalenteri avaa tulevan vuoden tyhjänä ja koskemattomana eteeni. Kaikki nuo päivät, joista en tiedä vielä mitään, kokonainen vuosi elämässäni odottaa hyppäämistäni sen tapahtumiin.
Kalenterin tyhjillä sivuilla, jokaiselle päivälle on suotu kohtansa, joihin merkatut päivämäärät antavat suuntaa ja mahdollisuuden kirjata ylös haaveita jo nyt.

Mitähän kaikkea tähän joululahjaksi saamaani Paulo Coelhon vuosikalenteriin kirjaantuukaan?

• tammikuussa etelän aurinkoon hoitamaan psoria ja niveliä
• helmikuussa viikonlopuksi puolison kanssa kylpylään
• tyttären muutto
• teiniHipin valmistuminen & armeija
• syntymäpäiviä
• näyttelyjä
• hyviä ja huonoja keikkoja
• festareita
• ilonpurskahduksia
• itkua ja hammastenkiristystä

Kun vuoden kuluttua kalenteria selaan, voinko hymyillen miettiä kulunutta vuotta – ovatko vuoden ilot ja onnenhetket tarpeeksi vahvoja tasapainottaakseen elämään tulleet surut, murheet ja ikävät asiat?

Ei voi tietää. Ja sehän se parasta onkin.

Jokainen päivä on tyhjä taulu, niinkuin kalenterin uusi aukeamakin.

”Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,
niin päivistäni tänään taas päivä katoaa.
Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta:
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa”
(Omar Khaijim, Teltantekijä)