Hukassa!,

Hei kaikki kanssasisaret ja veljet Lilyssä! Tää on miun ensimmäinen Lily!

Kun päästään elämässä ”tähän ikkään”, ettei ennää muista, milloin on viimeksi tehnyt jottain ihan ensimmäistä kertaa elämässä, niin nyt voin sanoa, että TÄÄ blogi ON melkein ensimmäinen kerta, kun bloggaan (vuosientakaista työblogia lukuunottamatta). Eli en siis ole tässäKÄÄN ihan vihree, mutta henkilökohtaista, oman elämän blogia en ole koskaan ennen pitänyt. Joskus koettanut aloittaa, mutta huonolla menestyksellä. Toisaalta taidan tästä lähtöjunasta bloggauksen maailmaan olla melekosen myöhässä, ja mietinkin, että näinköhän näitä blogeja ennää kukkaan lukkee, mutta menköön nyt sitten vaikka jonnekin sometuksen hybermaailmaan tämäkin postaus, niin voin ainakin sanoa olleeni yksi meistä. Kielelliseen ilmaisuun en jaksa kiinnittää huomiota, sillä karjalais-savolaiselle sekoitukselle kannan mukanani ikuista häpeää siitä, etten ossaa puhua kumpaakaan selevästi, ainakaan selevinpäin 🙂 Viinaa tosin en oo juonu vuosiin. Enkä juo! 

Tuu kyytiin niin nauretaan yhdessä! Kaikelle mikä on ollut ja on tuleva. Kaikelle missä on jottain järkee eikä järkee ollenkaan. Kun on 50v ja niin huikeesti hukassa, ettei ennää muista kuka on ja mistä tykkäs, niin onko sillon oikeestaan ennää mittään järkeä missään?

Eli tässä blogissa tarkoitus hieman tarkastella ajatuksia elämästä tänään, katsahtaa elettyyn ja haaveilla tulevasta. Kunhan ensin keksin mitä se on. Se tuleva. Sillä sitä mukaa, kun on ikkää tullut lissää, ovat ne suuret unelmat elämästä kadonneet matkan varrella, jääneet arjen jalkoihin tai toteutuneet jotenkin täysin toisella, odottamattomalla tavalla. Mut mennään etteenpäin, sano mummo lumessa ja pääasia, että mennään! 

– Jos ei muuten, niin ryystämällä! 🙂