Taianomainen Helsinki

7 miljardia äärettömyyttä syntyi toissapäivänä, sillä sisältö ja lukijat ovat blogin sielu. Blogin vartalo on kuitenkin ollut olemassa jo muutamia kuukausia.

Koska edessä on kiireinen ilta ja viikonloppu, julkaisen tekstin, jonka kirjoitin huhtikuussa Riihimäellä ja Helsingissä, jonka piti olla blogin ensimmäinen ja joka oli työnimeltään blogipäiväkirja.
 

”Juna pysähtyy Riihimäellä. Minä luon blogin.

Olen matkalla Helsingin, Tallinnan ja Turun kautta valoon ja vapauteen.

Kuulostelen onnea. Se lähestyy minua 200km/h.
 

Käännyn kymmenistä kadunkulmista, mutta onni ei tule vastaan Helsingissä.
 

Pakahduttaa ajatella, että joudun lähtemään tästä kaupungista, jossa on niin helppo hengittää.
 

Helsinki on liian ihana. Jos korkeakouluhaku ei olisi jo ohi, vuosi Jumalalle vaihtuisi vuoteen Helsingille.
Jos minulla olisi uskoa sinapinsiemenen verran, siirtäisin Iso Kirja -opiston Helsinkiin.
 

Kiinalaisessa ravintolassa (Peninsula 1899) tuoksuu samalta kuin Pekingin ravintoloissa, mutta ruoka on sichuanilaista. Työntekijät puhuvat kaunista kiinaa ja tuttua englantia. Itken muutaman kyyneleen ikävääni ja väsymystä. Kiina on unohtumassa, enkä jaksa opiskella sitä takaisin.
 

Kotimatkalla aurinko laskee ja Helsingin valot syttyvät. Ilmassa on jotakin maagista.
 

Mitä väliä sillä on, missä olen huomenna tai syksyllä. Tänään olen huumaavan kauniissa Helsingissä.”
 

En koskaan päässyt Tallinnaan tai Turkuun asti, eikä onni löytynyt Helsingistä. Kaupungin kanssa kävi kuten aiemminkin, lomaromanssi unohtui nopeasti palattuani kotiin.

Helsingissä pystyin rentoutumaan ensimmäistä kertaa kuukausiin ja stressin lauettua osasin taas olla onnellinen. Pääsin lopulta määränpäähäni valoon ja vapauteen.