Sunnuntaina palasin Kiinasta. Maanantaina aloitin teologian opinnot Iso Kirja -opistossa Keuruulla.

Asun ainakin viikot campuksella.
Tunteja on vain klo 8-14, joten olen nukkunut kesän univelkoja pois, vastaillut kuukausia odottaneisiin sähköposteihin (jatkuu yhä) ja antanut koko psykofyysissosiaalisen olemukseni rentoutua.

Tunneilla kynät napsuvat ja nauretaan.
Joka aamu mies ryntää ulos vastaamaan puhelimeen ”isi”. Lapsi on lähdössä kouluun.

Opettajat yrittävät valmistaa meitä kriiseihin, joita opinnot aiheuttavat.
Opinnot eivät ole vielä alkaneetkaan, mutta
yksi kriiseilee ikäänsä pari-kolmekymppisten keskellä,
toinen muuttoa Helsingin keskustasta korpeen ja
minä sitä, miksei Jumala lähettänyt tänne jotakuta kunnon konservatiivihelluntailaista minun sijaani. Sellaista, joka ei ole eläissään kyseenalaistanut mitään.

Tunnen olevani vähän liian erilainen. Kuten pelkäsinkin.

Toivottavasti historiastani kyseenalaistajana on jotakin hyötyä, kun maailmankuvat, ainoat totuudet ja maa jalkojen alla järkkyvät.

Kriiseilystä huolimatta olen tuntenut rauhaa ja tiennyt olevani oikeassa paikassa. Olen saunonut, uinut, syönyt nektariineja ja tutustunut romanikulttuuriin.

Ison Kirjan mainetta tunteville tiedoksi: aloin shipata ensimmäistä paria  e n s i m m ä i s e n ä  koulupäivänä. Kolmantena selvisi, että asia oli jo harkinnassa. Hullu paikka tämä.

// Läppärilläni on satoja kuvia kesältä ja Kiinasta. Kunhan sähköposteilta ja kriiseiltä ehdin, vyörytän ne tänne.